Onko tämä musiikkia?

Missä menee musiikin ja ei-musiikin raja?

Elektroninen musiikki on alusta pitäen rymistellyt raja-aitoja. Niinpä siltä osastolta löytyy niin klassisia kuin uudempiakin kummallisuuksia. Kotimaisista pioneereista tunnetuin lienee Erkki Kurenniemi, jonka nimi tuli tutuksi myös Wigwamin ja M.A. Nummisen levynkansista. Uudemmista kotimaisista tekijöistä voisi nostaa esille Mika Vainion, joka on soolotuotantonsa lisäksi tehnyt kansainvälisesti tunnustettua työtä Pan Sonic -yhtyeen kanssa.

Mika Vainion viimeisin albumi Aineen musta puhelin sijoittuu genreen nimeltä dark ambient. Itselleni ensimmäinen kosketus sitä lajia oli Ovro-nimisen artistin levy Revisited, joka sisältää Pietarin-matkalla äänitettyjä ääniä. Suhinan ja kohinan alta voi kuulla puhetta ja ehkä joskus jotain säveliksi tulkittaviakin ääniä. Sitä kuunnellessani en voinut välttyä ajatukselta, että olin tehnyt vikaostoksen veronmaksajien rahoilla. Mutta tässäkin tapauksessa on kysymys makuasioista: dark ambient on jonkun muun kuppi teetä.

Edellä mainitut albumit ja paljon muutakin kummallista löydät kirjastosta oheisessa kuvassa olevasta hyllypaikasta. Luokkaan 78.89 nimittäin sijoitetaan ne populaarimusiikin kontekstiin kuuluvat teokset, joita ei voi luokitella populaarimusiikin alalajeihin tarkemmin. Hyvä esimerkki on kuvassa näkyvä Laurie Andersonin albumi The ugly one with the jewels. Tässä ja Andersonin monissa muissakin teoksissa puheen osuus on niin suuri, että niitä voisi pitää yhtä hyvin äänikirjoina kuin musiikkilevyinä. Anderson on myös ehkä maailmanhistorian yllättävin listamenestyjä. Hänen minimalistinen, yli kahdeksanminuuttinen singlensä O Superman kohosi 1981 Iso-Britannian singlelistan kakkoseksi, mikä jaksaa hämmästyttää edelleen.

Eikä kannata unohtaa myöskään ns. taidemusiikkia: ainakin minimalististen säveltäjien (esim. Terry Riley, Steve Reich, Philip Glass) tuotokset ovat vinkeää kuunneltavaa, ainakin hetken aikaa. Minimalistinen klassikko, eräänlainen looginen huipentuma, on tietysti John Cagen pelkistä tauoista koostuva sävellys 4'33. Kirjastosta tämä kuuluisa teos löytyy vain kahtena eri versiona, ja vähemmän yllättäen Frank Zappan versio on ollut suositumpi (106 lainaa) kuin unkarilaisen lyömäsoitinorkesteri Amadinda Ütöegyüettesin versio (0 lainaa).

Missä menee sinun rajasi? Mikä on musiikkia sinun korvillesi?

Hiontakone

Kirjastosta lainattu levy nykii? Niinpä, valitettavan tuttua. Kaikki kirjastoon palautettavat levyt tarkistetaan päällisin puolin, mutta naarmuissa on eroja: joskus pienikin kolhu voi pysäyttää musiikin toiston ja joskus taas levy saa olla kuin merirosvon naama ja silti pelaa.

Jotta jumituksilta vältyttäisiin, me kirjastolaiset toivomme asiakkailtamme kahta asiaa:
1) että kirjaston aineistoa kohdeltaisiin mahdollisimman huolellisesti
2) että jos levyssä on jotain vikaa, asiakas kertoisi siitä palautuksen yhteydessä. Mielellään vielä mahdollisimman tarkasti, että mikä kappale nykii tai elokuvan minkä minuutin kohdalla nykii.

Nimittäin: meillä on laite, jolla naarmuisen levyn voi vielä saada toimivaksi. Laite hioo levystä ohuen kerroksen ja samalla naarmut pois. Oheisessa kuvassa näemme laitteen työssään: se on juuri saanut yhden levyn hiottua ja asettanut sen vasemman puoleiseen pinoon. Parhaillaan se on nostamassa seuraavaa levyä, jonka se sitten asettaa levykelkkaan, joka taas ottaa levyn koneen sisälle. Vajaan kymmenen minuutin päästä kelkka taas aukeaa ja hiottu levy siirretään vasempaan pinoon.

Jos naarmu on mennyt levyn tietokerrokseen asti, ei levyä enää voi korjata. Hyvin usein hionta kuitenkin auttaa. Hionta ei kuitenkaan ole ihan ilmaista eikä ihan niin automaattistakaan kuin miltä äkkiseltään näyttää. Siksi emme hio kaikkia levyjämme aina kun näemme naarmuja, vaan vain niitä, joista asiakkaat reklamoivat. Hionnan jälkeen levyt myös tarkistetaan, ja tarkistamisen nopeuttamiseksi olisi hyvä tietää mahdollisimman tarkasti, missä kohdalla ongelma oli.

Ps. Tiesittehän, että cd-, dvd- ja blu-ray-levyjen haavoittuvaisempi puoli on se etikettipuoli. Jos siis teidän täytyy asettaa levy hetkeksi jonnekin muualle kuin levykoteloon tai soittimeen, mieluummin etiketti ylöspäin.

Pps. Ikiomissa levyissänne olevia naarmuja voitte yrittää korjata kotikonsteinkin. Erilaisia korjausaineita on saatavilla ja nettikeskusteluissa kerrotaan jopa hammastahnan toimivan. Itse olen kerran onnistunut kumittamaan pahasti naarmuuntuneen levyn toimivaksi ihan tavallisella pyyhekumilla. Mutta painotan vielä: vain omia levyjänne! Kirjaston levyjen korjaukset jättäkää meidän huoleksemme.

Uusi vuosi, uudet systeemit

Vuosi 2013 tulee olemaan keskisuomalaisissa kirjastoissa muutosten vuosi: kirjastojärjestelmä, tärkein työkalumme, vaihdetaan syksyllä uudempaan malliin. Luettelointiformaatti vaihtuu myös, ja samaan syssyyn seudullinen kirjastoyhteistyö laajenee koko maakunnan kokoiseksi.

Asiakkaan kannalta näkyvin muutos on se, että viimeistään järjestelmävaihdon myötä mahdollisuus käyttää vanhaa verkkokirjastoa loppuu. Uusi verkkokirjastohan on ollut testikäytössä jo pidemmän aikaa, mutta siitä ei ihan vielä ole entisen korvaajaksi.

Viime vuosina kirjastot ovat uusineet verkkokirjastojaan vauhdilla. Järjestelmätoimittajasta riippumatta käyttöliittymät näyttävät hyvin samanlaisilta (vrt. Kuopio, Pirkanmaa tai pääkaupunkiseutu). Kaikissa tarjotaan ensimmäisenä "yhden laatikon hakua", jossa siis hakusanat kirjoitetaan googlemaisesti samalle riville, olivat sanat sitten teoksen tai tekijän nimiä tai vaikka asiasanoja. Käytäntö on osoittanut, että tämä käyttöliittymä on asiakkaille helposti lähestyttävä ja yleensä se toimii tarpeeksi hyvin.

Kirjastoammattilaiset silti yleisesti hieman vieroksuvat tällaista hakutapaa, koska se tuottaa usein varsin epämääräisen tulosjoukon. Ammattilaisina arvostamme nopeutta ja tarkkuutta. Monisivuisen tulosjoukon läpikäyminen ei ole nopeaa eikä tarkkaa. Varsinkin taidemusiikin hakemisessa tarvitaan erityistä tarkkuutta säveltäjien, sinfonioiden, sonaattien ja opusnumeroiden yhdistämisissä.

Siksi todennäköisesti kaikissa verkkokirjastoissa tulee jatkossakin olemaan yhden laatikon mallille myös täydentävä vaihtoehto: "tarkennettu" tai "laajennettu" haku. Suosittelenkin sen käyttämistä musiikin hakemisessa, jos yksi laatikko ei meinaa riittää. Meidän Arena-verkkokirjastoamme vielä kehitetään tältäkin osin, joten muutoksia hakulomakkeeseen tai hakutulosten esittämistapaan voi vielä tulla.

Kaiken tämän uudistamisen tavoitteena on parantaa palveluamme netissä. Siihen tähdätään, pitäkää peukkuja!

Ps. Muistithan, että voit myös tulla kysymään henkilökunnalta? Kirjaston aukioloajan ulkopuolella voit kysyä kysymyksesi Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa.

Pps. Kuinkahan moni on huomannut, että myös Googlella on tarkennettu haku?

Uudet bändit kautta maakunnan, huomio!

Tiesitkö, että voit tarjota yhtyeesi musiikkia kirjastoon?

Jyväskylän kaupunginkirjasto on myös Keski-Suomen maakuntakirjasto. Sen tehtäviin kuuluu hankkia keskisuomalaisten hengentuotteita, siis myös musiikkia, maakuntakokoelmaan. Kokoelmassa on musiikkia laidasta laitaan, tyylillisesti ja alueellisesti.

 

Jos siis sinä (bändisi/kuorosi/orkesterisi...) olet julkaissut uuden levyn, muista tarjota sitä kirjastoon! Levyt luetteloidaan kirjaston tietokantaan. Maakunta-aineisto on selattavissa netissä Keski-aluetietokannassa.

 

Mikäli haluat lähempää tuttavuutta, maakuntakokoelman levyihin voit tutustua ja niitä voit kuunnella pääkirjaston musiikkiosastolla kolmannessa kerroksessa. Sieltä löydät myös lainattavat levyt.

 

Lisätietoja saat musiikkiosastolta, p. 014 266 4115 tai kirjasto.musiikki (at) jkl.fi.

 

Maailmanlopun merkkejä

Kuten tiedätte, maailma loppuu ensi perjantaina. Tämänhän ei pitäisi tulla uutisena kenellekään, sillä ajankohta on ollut merkittynä maya-kalenteriin jo vuosisatojen ajan. Ainakin minulla asia on ollut mielessä viimeistään vuodesta 2008, kun Egotrippi julkaisi mainion albuminsa Maailmanloppua odotellessa. Korvamadoksi jääneen nimikappaleen lisäksi albumilla on useampiakin erilaisia loppuja käsitteleviä kipaleita.

On kuitenkin myös niitä, jotka suhtautuvat tulevaisuuteen luottavasti. Jonathan Goldmanin levy 2013: ecstatic sonics  "kartoittaa vuoden 2012 talvipäivänseisauksen aikoihin tapahtuvan Maya-kalenterin päättymisen jälkeistä maailmaa, johon Goldmanin mukaan voi liittyä kollektiivisen tietoisuuden kvanttihypyn mahdollisuus." (Suora lainaus levyn kuvaustiedoista.)

Myös me kirjastolaiset olemme luottavaisia elämän jatkumiseen. Jos kirjoittaa hakukenttään asiasanaksi "maailmanloppu" ja valitsee aineistolajiksi cd-levyn, saa vain yhden osuman: Anonymous 4 -yhtyeen 1000 : a mass for the end of time. Maailmanloppua ennustettiin siis tapahtuvaksi jo vuonna 1000 ja tämä levy kertoo siitä gregoriaanisen kirkkomusiikin keinoin. Jos siis maailmanlopun piti tulla silloin, mutta ei tullutkaan, niin tokkopa se tulee nytkään?

Sitä paitsi, suurella osalla lainoista on jo eräpäivä ensi vuoden puolella.

Musiikkikirjastot vs. internet

Internet on visionäärien keskusteluissa jatkuvasti tarjolla kirjastojen syrjäyttäjäksi. Sitä pidetään etenkin musiikkikirjastojen uhkaajana. Kieltämättä osittain näin on jo käynytkin: kirjastojen äänilevyjen hurjat lainaluvut ovat olleet laskussa samalla, kun musiikin kuunteleminen ja lataaminen internetistä on yleistynyt. Eikä tulevaisuuskaan näytä paremmalta: lähikoulun viidesluokkalaiset kävivät tutustumassa musiikkikirjastoon ja suurin osa heistä totesi kuuntelevansa musiikkia päivittäin "puhelimesta". CD-levy on heille turha kapistus.

Valitettavan monella musiikki hyppää puhelimeen internetin laittomista lähteistä. Se on helppoa, mutta helppouteen liittyy kuitenkin riskejä, kuten viime päivien Chisu-kohu on osoittanut. En olisi toivonut tällaista tapausta, mutta mediamyrsky sattui melko sopivasti pari päivää sen jälkeen, kun olin kertonut viidesluokkalaisille, mikä on laillista ja mikä ei. Ainakaan heille ei nyt pitäisi tulla vahinkolatauksia.

Internetiä ei kuitenkaan ole mielekästä nähdä musiikkikirjastojen uhkana. Asiakkaan tiedontarpeeseen pitää löytää asiakkaan kannalta paras ratkaisu. Esimerkiksi jos asiakas haluaa jonkun laulun sanat? Toki hän voi lainata nuotin kirjastosta, mutta minun mielestäni olisi väärin olla kertomatta, että sanat saattaisi saada helposti myös netistä. Tai jos asiakas haluaa vain tarkistaa, miten joku kappale menee, niin eikö ensin kannattaisi vilkaista, olisiko kappale YouTubessa? Laittomuuksiin emme tietenkään opasta, ja lähdekritiikkiäkin on hyvä ujuttaa neuvojen sekaan.

Kirjasto ei pärjää internetille nopeudessa, mutta vielä on asioita, joissa kirjasto peittoaa netin 6-0. Vaikka sanoituksia on netissä tarjolla paljon, ei varsinkaan populaarimusiikkinuotteja löydä edes laittomilta sivuilta. Tai musiikkitiedonhaku: Wikipedia on hyvä lähde nopeaan tarkistukseen, mutta hyvän bändihistoriikin lukeminen on syvällisempi kokemus.

Eikä CD-levyjen osaltakaan tilanne mitenkään mahdoton ole: vielä riittää ahkeria lainaajia, jotka haluavat kuunnella musiikkinsa levyiltä. Eikä sovi väheksyä myöskään kirjaston muistiorganisaatioluonnetta: tehtävänämme on säilyttää aineistoa jälkipolville, ja CD-levy on siihen tarkoitukseen ihan hyvä formaatti.

Jos haluat kuunnella Chisun Kun valaistun -levyn, niin mitäpä jos lainaisit sen kirjastosta? Viidenkymmenen sentin varausmaksulla saat sen mihin tahansa Jyväskylän kaupunginkirjaston toimipisteeseen noudettavaksi. Aika helppoa ja edullista, eikö?

Joululevyjen sietämisestä

Tänään palautettujen levyjen joukossa on jo nähty joululevyjä. Nopeimmat ovat siis ehtineet aloittaa kauden ja kuunnella joulumusiikkia niin paljon, että levyt saattoi jo palauttaa.

Itselleni jouluaineiston esille ottaminen pari kuukautta ennen joulua on aina vähän vastenmielistä. Haluaisin itse pitää joulukauden mieluummin lyhyenä ja intensiivisenä: Tuomaksesta Nuuttiin. Totuus kuitenkin on se, että palveluammatissahan tässä ollaan. Osa asiakkaistamme haluaa aloittaa joulufiilikseen virittäytymisen jo heti kesälomien jälkeen. Suuri joukko on myös työn puolesta joulua valmistelevat, eli esimerkiksi koulujen joulujuhlia ideoivat opettajat. (Sitten on vielä ne hardcore-jouluihmiset, jotka kuuntelevat joulumusiikkia läpi vuoden, mutta ei heistä tämän enempää.) Summa summarum: joululevyt on hyvä ottaa esille jo lokakuun lopulla.

Muutama vinkki eri kategorioista: 

"Perinteiset laulut perinteisellä tavalla esitettyinä": Viisi - Joulun lauluja. Ei niin kikkaileva kuin verrokkilauluyhtyeiden Rajattoman tai Club For Fiven joululevyt. Pari uuttakin laulua, mutta enimmäkseen hyväksi havaittuja klassikoita tyylikkäästi esitettyinä.

"Iskelmätähtien joululevyt": Arja Koriseva - Rakkaudesta jouluun. Toivakan tangokuningatar julkaisi jo kolmannen joululevynsä. Onnistuvatko nämä iskelmälliset uusjoululaulut saamaan pysyvämpää jalansijaa joulun soittolistoilla?

"Rokkareiden kieli poskessa tekemät joulupläjäykset": Bob Dylan - Christmas in the heart. Dylan yllätti muutama vuosi sitten tekemällä hauskan joululevyn: raakkuen lauletut klassikot periamerikkalaisilla naistaustalaulajilla kuorrutettuina. Lopputulos voisi olla karmeaa kuultavaa, mutta ainakin minulle tästä tulee hyvä mieli. Lisäksi levyn tuotto menee hyväntekeväisyyteen! (Tosin kirjaston levystä vain kerran, vaikka kuinka lainattaisiin.)

Mahtuisiko sinun joulumusiikin soittolistallesi joku näistä?