Kaksi suomalaista miesartistia ovat kuitenkin - todennäköisesti toisistaan tietämättä - olleet joululaululevyprojekteissaan hämmästyttävän samanlaisilla linjoilla. Lauri Tähkän Jouluni laulut ja Kyösti Mäkimattilan Joulumuistoni ovat kuin yhdestä puusta.
Molempien levyillä yleistunnelma on häpeämättömän nostalginen. Enimmäkseen ollaan rauhallisissa tunnelmissa, mutta hieman myös hypähdellään. Ajatukset ovat jossain (kuvitteellisessa?) menneisyydessä, jolloin joulu oli jotain muuta kuin kulutusjuhlavuoden huipentuma. Melkein kuulee pirtin lattialle levitettyjen jouluolkien kahinan. Tätä vaikutelmaa luovat suomalaisesta kansanmusiikista tutut soittimet ja soittotyyli: harmoni ja kantele soivat molempien levyillä, Tähkän levyllä myös viulua soitetaan pelimannityyliin ja Mäkimattilan levyllä kuullaan haitariakin.
Kun levyt ovat tyyleiltään näin yhteneväiset, ei ole ihme, että kappalevalinnatkin käyvät niin pitkälle yksiin. Me käymme joulun viettohon, Tuikkikaa, oi joulun tähtöset, Heinillä härkien kaukalon, Jouluyö, juhlayö, Tonttu, Konsta Jylhän joululaulu. Nämä kuusi (6!) kappaletta ovat näillä molemmilla levyillä. (On siellä toki muitakin kappaleita, ihan uusiakin, mutta silti.) Onko muka suomalainen joululauluvalikoima näin kapea? Miten tällainen yhteensattuma on selitettävissä? Suomalaisten kapealla geeniperimällä?
Tilannetta täydentää vielä Suvi Teräsniska, joka uudella (toisella!) joululaululevyllään Joulun henki esittää hänkin Konsta Jylhän joululaulun. Itse pidän tuota joululaulua ehkä kauheimpana kaikkien joululaulujen joukossa, mutta tästä levytyssuosiosta päätellen taidan olla Suomen kansan enemmistön kanssa täysin eri linjoilla.
Tästäkin huolimatta, hyviä hetkiä joulumusiikin parissa. Näinä päivinä niitä hetkiä on nimittäin vaikea välttää, ellei sitten tämä porilaisen kauppakeskuksen linja yleisty.
Ps. Kai se on jonkinlaista huumoria, kun The Blind Boys of Alabama aloittaa oman joululevynsä sanoilla "Do you see what I see?"
