Näytetään tekstit, joissa on tunniste blogit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste blogit. Näytä kaikki tekstit

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Yhteenvedon aika

Kuten joku on jo saattanut huomata, tähän blogiin ei ole tullut päivityksiä enää yhtä tiheästi kuin aiemmin. Sellainen on yleensä selkeä merkki blogin päätepisteen lähestymisestä. Näin taitaa olla tässäkin tapauksessa. Niinpä aion jättää tämän blogin määrittelemättömän mittaiselle tauolle. Ennen sitä pieni yhteenveto tämän blogin tähänastisesta taipaleesta.

Ylivoimaisesti luetuin teksti on viikosta toiseen ollut Hiontakone. Sitä on katsottu 806 kertaa, eli yli kolme kertaa enemmän kuin toiseksi suosituinta tekstiä Mistä löydän hyvää lastenmusiikkia (263 kertaa). Hiontakonetekstin poikkeuksellisen suuri suosio selittyy sillä, että CD-, DVD- ja Blu-ray-levyjen naarmuuntuminen on yleinen ongelma, ja että aiheesta tehdään runsaasti Google-hakuja. Blogikirjoitukseni tunnisteet tärppäävät hyvin kiinni noihin hakuihin. Toivottavasti kirjoituksestani on ollut iloa googlettajille, vaikka valitettavasti kirjastossamme ei asiakkaiden levyjä hiotakaan.

Jostain luin lausahduksen, että kommentoimaton blogi ei ole blogi ollenkaan. Itse en ole ihan samaa mieltä, vaikka ymmärrän kyllä pointin. Kommentit antavat blogille lisäarvoa, sillä blogauksen aiheesta voi saada huomattavasti lisää tietoa kommentit lukemalla. Valitettavasti suurin osa tässä blogissa julkaistuista teksteistä jäi ilman kommentteja. Osa kommenteista tosin on näkymättömissä, koska joitakin kommentteja olen saanut Facebookissa blogilinkin jaon yhteydessä. Kainostelijat kun eivät kehdanneet laittaa kommenttejaan suoraan blogiin kaikkien nähtäville. Tai sitten kysymys oli kirjautumisen vaivasta (kommentoidakseen pitää tunnistautua esim. Google-tunnuksilla).

Tänään palautetut levyt -blogin tavoitteena on ollut tehdä musiikkikirjastotyötä tunnetummaksi ja kertoa, mitä kaikkea kirjastotyöhön liittyy. Tässä tavoitteessa onnistumista on vaikea mitata. Hieman olen ollut pettynyt siihen, että suurin osa lukijoista on tullut blogiin nettisivun kautta, joka on vain Jyväskylän kaupunginkirjaston henkilökunnan käytössä. Muutkin liikenteen lähteet (blogin tilastoista siis näen, miltä sivulta tänne blogiin on tultu) viittaavat siihen, että enemmistö lukijoista on ollut kirjastoalan kollegoita. Esimerkiksi www.musiikkikirjastot.fi (ent. Musiikkibasaari) on listalla korkealla, ja niin mainio sivusto kuin se onkin, pahoin pelkään sen olevan lähinnä kirjastoammattilaisten käyttämä.

En mitenkään väheksy kollegoitani blogiyleisönä, mutta tavoitteeni kannalta painotus lukijakunnassa on väärä. Onko tosiaan niin, että musiikkikirjastotyö on niin epäseksikäs aihe, että se ei herätä kiinnostusta juuri muuten kuin ammatin puolesta? Vaikka minä heitänkin pyyhkeen kehään tältä erää, onneksi muut jatkavat. Turun seudulla ylläpidetään Musasto-blogia hämmentävällä aktiivisuudella, vuodesta toiseen. Musiikki kuuluu kaikille -blogikokonaisuus taas on Suomen musiikkikirjastokentän lippulaiva jo siitä syystä, että se sijaitsee Kirjastot.fi-sivuston suojissa. Pitäkääpä näitä silmällä!

Ps. En minäkään malta blogien pitämistä kokonaan lopettaa. Itse asiassa kirjastot ja musiikki ovat aiheina myös Kirjastomiehet-blogissa, jonka olen äskettäin käynnistänyt. Sen päätarkoituksena on toimia Kirjastomiehet-yhtyeen temmellyskenttänä, mutta mistä sitä tietää tässä vaiheessa, mihin suuntaan se blogi lähtee kehittymään. Tavataan siellä!

perjantai 12. syyskuuta 2014

"Musiikin luokitus on aivan liian kova pala asiakkaille"?

Lainausotsikoitujen blogikirjoitusten sarja jatkuu. Tällä kertaa lainaus on otettu Musiikki kuuluu kaikille -blogista, tästä kirjoituksesta. Siinä nimittäin ammutaan alas, ainakin osittain, edellinen kirjoitukseni viime viikolta, jossa käsittelin luokitukseen perustuvaa hyllyjärjestystä.

Kirjoituksessani kritisoin säveltäjän mukaan järjestettyjä hyllyjä. Turussa kuitenkin sellaisista on hyviä kokemuksia. Perustelut tuntuvat aika vastustamattomilta: lisää tietoa paremmin esillä, helppokäyttöisyys sekä asiakkaille että henkilökunnalle, ja mikä parasta: "kirjastossa tuntuu yhä enemmän aktiivisuutta ja onnistumisen tuntua".

Aktiivisuutta ja onnistumisen tuntua haluaisin meillekin lisää. Minä yritän asiakaspalvelutilanteissa aina muistaa painottaa, että me olemme töissä asiakkaitamme varten, heidän käytettävissään. Harmillisen usein asiakkailla tuntuu olevan se käsitys, että kirjaston henkilökuntaa ei saa häiritä.

Usein taitaa olla kysymys myös siitä, että asiakkaiden mielestä on noloa joutua pyytämään apua. Mistä se sitten johtuu? Ikävistä kirjastokokemuksista? Yleisemminkin yhteiskunnassamme vallitsevasta itsepalveluun kannustavasta kulttuurista? Yksinäisen sankarin ihanteesta?

Minun veikkaukseni syyksi on epäonnistumisen pelko. Löytymättä jäänyt levy tai kirja on yhdenlainen epäonnistuminen, joka pahimmassa tapauksessa muuttuu nöyryytykseksi, kun apuun pyydetty kirjaston työntekijä löytää kaivatun niteen käden käänteessä.

Kirjastot järjestävät kirjaston käytön opetusta koululaisille ja jonkin verran myös aikuisille. Se auttaa asiaa jonkin verran, mutta emme voi lähteä siitä, että asiakkaan pitää suorittaa kirjaston käytön tutkinto, ennen kuin hänen kannattaa tulla kirjastoon. Kirjaston hyllyjärjestyksen, samoin kuin verkkokirjaston, pitäisi olla niin helppoja käyttää, että asiakas löytää hakemansa ilman opastusta. Se on kova vaatimus, mutta siihen pitää pyrkiä.

Onnistumisen tunnetta lisäävät myös yllätyslöydöt. Uutuuksien rooli on tässä merkittävä, mutta vanhemmastakin aineistosta saa mielenkiintoisia ja houkuttelevia aineistonäyttelyjä. Yleisemminkin levyjen ja kirjojen esillepanoon kannattaa panostaa. Säveltäjien mukaan järjestetyt hyllyt tuntuvat Turussa onnistuneen myös yllätyslöytömielessä. Hmm, joudunko siis korjaamaan käsitystäni tästä hyllyjärjestysasiasta?

Yllätyslöydöt eivät kuitenkaan lämmitä asiakasta, joka etsii yhtä tiettyä teosta. Niissä tilanteissa kirjaston asiakaspalvelijoiden, meidän, pitäisi olla helposti saavutettavissa. Avun pyytämisen pitäisi olla niin helppoa, että se ei tuntuisi pyytämiseltä. Hyväksi havaittuja keinoja tähän ovat esimerkiksi henkilökunnan jalkautuminen tiskin takaa lähemmäs asiakkaita sekä vähemmän massiiviset asiakaspalvelutiskit. Nämä tosin eivät ole niin vain toteutettavissa, joskin isoin este lienee henkilökunnan asenteissa.

Parempaa asiakaspalvelua kohti, keinolla millä hyvänsä!

Ps. Lisäsin tuon mainion Musiikki kuuluu kaikille -blogin oikean laidan "Katso myös nämä!" -linkkilistalle. Suosittelen tutustumaan kyseisen blogin muihinkin kirjoituksiin!