Suosittelen

Kirjaston asiakkaat tuntuvat aika hyvin tietävän, mitä ovat hakemassa. Asiakas tulee tiskille kysymään neuvoa lähinnä vain silloin, jos teosta ei löydykään hyllystä tai teoksen ja tekijän nimi ovat päässeet unohtumaan.

Harvoin, mutta joskus kuitenkin pääsee suosittelemaan. Hieno tilanne ja todellinen luottamuksen osoitus! Kuitenkaan en muista, että olisin koskaan päässyt asiakkaan pyynnöstä suosittelemaan musiikkia, vaan kyselijät ovat aina olleet luettavaa vailla. Ymmärrettävää sinänsä, että musiikkisuosituksille ei ole niin paljon tarvetta: levyarviot ja kavereiden suosittelut riittävät varsin pitkälle. Uuteen ja tuntemattomaan musiikkiin on myös helppo tutustua netissä ihan omin päin esimerkiksi YouTubessa. Kirjojen vastaava pikaselailu ei ole niin helppoa.

Joskus asiakas haluaa tietyntyyppistä musiikkia, mutta ei tiedä mistä hakea. Tällaiset tiedonhakutehtävät ovat musiikkikirjastotyön arkea, enkä laske sitä varsinaiseksi suositteluksi. Toki jos kysytty musiikinlaji sattuu olemaan lähellä kirjastoammattilaisen sydäntä, saattaa asiakaspalvelutilanne helposti kääntyä suosittelun puolelle. Viimeisin esimerkkitapaus kuitenkin meni minun musiikkimakuni ulkopuolelle: asiakas halusi easy listening -musiikkia James Lastin tapaan hammond-uruilla soitettuna. Hetken verran löi tyhjää, varsinkin, kun kirjastotietokannan asiasanoituksestakaan ei ollut apua, mutta sitten hoksasin ottaa avuksi kättä pidempää.

Nimittäin PIKI-verkkokirjaston sivuilla olin joku aika sitten bongannut nettipalvelun, joka asettaa artistit järjestykseen musiikkityylin mukaan. Liveplasma-nimisen hakumoottorin tuottama lopputulos antaa osviittaa siitä, mitä artisteja ehkä kannattaisi tsekata. Palvelun piirtämän häkkyrän visuaalis-informatiivisista ansioista voi olla montaa mieltä, mutta kyllähän se silmää ilostuttaa.

Täydensin artistilistaa myös Spotifyn "related artists" -hakua käyttämällä. Siinä tehtävässä Spotify suoriutuu oikeinkin hyvin. Sen sijaan Spotifyn tarjoamat suositukset ovat hämmentävän usein kauniisti sanottuna kaukaa haettuja. Minulle apparaatti tarjosi kerran Lapinlahden Lintujen kuuntelun perusteella Boycottia, Costelloa, Tapiola Choiria ja Martti Talvelaa. Mikä ettei, voinhan minä noita kuunnella, mutta en kyllä ymmärrä, minkälaisella algoritmilla tuo tulos on saatu.

Tai ehkä Spotify on rohkeissa suositteluissaan oikeilla jäljillä? Jos haluamme kuulla vaikuttavaa musiikkia, kannattaako meille tarjota samantyyppisiä artisteja, kuin mitä olemme kuunnelleet? Kun kuulee jotain ihan muuta - musiikkia, jollaista ei arvannut olevan olemassakaan - saattaa kokea sykähdyttäviä kuunteluelämyksiä.

Suositteluja kaipaaville asiakkaille on Helsingin kirjastoissa tarjolla palvelutuote. Kirjasto 10:ssä ensimmäisenä lanseeratun palvelun esikuvana on kuntosaleilta tuttu henkilökohtainen valmentaja, eli kirjastoista voi varata itselleen henkilökohtaisen luku- tai musiikkivalmentajan. Lukemani perusteella palaute on ollut varsin positiivista, mm. Pikkurilli-niminen bloggaaja innostui asiasta.

Vaikka meillä ei ole menty tuotteistuksessa näin pitkälle, vastaavaa palvelua saattaa saada, jos osaa kauniisti pyytää. Olisikohan sinun kirjastosi henkilökunnassa musiikista innostunut henkilö, jolta voisit kysyä musiikinkuunteluvinkkejä? Vaikka musiikkimakunne eivät menisikään aivan yksiin, hänen osumatarkkuutensa voi tuskin olla Spotifya huonompi. Parhaimmassa tapauksessa sekä sinun että kirjaston työntekijän musiikillinen maailma avartuu!

Kirjastolaiset sisällöntuottajina

Kaikki tietävät sen Wikipediasta (ja itse asiassa jo kirjamuotoisista tietosanakirjoista) tutun kokemuksen, että yhden asian tarkistettuaan silmä osuu toiseen kiinnostavaan asiaan ja yhtäkkiä onkin vierähtänyt puoli tuntia (tai päivää). Tämän yleisinhimillisen ominaisuuden ovat monet menestyneet verkkokaupat tiedostaneet jo vuosia (esim. Amazon, iTunes). Nyt myös verkkokirjastomme pyrkii iskemään tähän saumaan.

Siis: "jos pidit tästä, saattaisit pitää myös tästä" -periaate näkyy verkkokirjastossa esimerkiksi siten, että teostietojen alla tarjotaan automaattisesti saman tekijän muita teoksia ja asiasanoiltaan samantyyppisiä teoksia. Myös jo hakutavan muutos, eli ns. yhden laatikon haku, tuottaa laajempia hakutulosjoukkoja kuin entinen verkkokirjasto. Avoimesti suhtautuvat saattavat tehdä tuloslistaa selatessaan mielenkiintoisia löytöjä. (Asiakas, joka etsii yhtä tiettyä teosta saattaa kylläkin hermostua useiden sivujen selaamisesta, pakko myöntää.)

Automaattisesti generoituvien suositusten lisäksi me lihaa-ja-verta -kirjastolaiset laadimme verkkokirjaston sivuille lainavinkkejä. Kirjoitamme lyhyempiä ja pidempiä tekstejä vaihtelevista teemoista ja yksittäisistä teoksista sekä laadimme teoslistoja. Näin verkkokirjaston käyttäjä saa muutakin luettavaa kuin teosten luettelo- ja paikannustiedot. Lainavinkkien tavoite on, että asiakkaat helpommin löytäisivät mielenkiintoisia ja antoisia levyjä ja kirjoja ja nuotteja, joihin eivät ehkä muuten törmäisi.

Tässä asiassa emme ole edellä kävijöitä, vaan seuraamme muiden esimerkkiä.  Esimerkiksi Helsinki, Turku, Tampere ja Kuopio ovat myös uusineet omat verkkokirjastonsa parin viime vuoden aikana. Kannattaa käydä näiden kirjastojen musiikkisivuilla vilkaisemassa, nimittäin niillä on paljon kiinnostavia juttuja.

Rima on siis melko korkealla. Joissakin tapauksissa voi jopa miettiä, kuinka paljon kirjastolaisten on järkevää tuottaa verkkosisältöjä. Esimerkiksi mainio Musasto-blogi on mielestäni sillä rajalla. Ymmärrän hyvin sisällöntuotannon houkutuksen, koska parhaimmillaan erilaisten vinkkien laadinta on todella mukavaa puuhaa. Emme kuitenkaan ole ammatiltamme toimittajia vaan kirjastolaisia, joten pitäisikö mieluummin pysytellä lesteissämme? Joten, ainakin näin alkuun, Keski-verkkokirjastossa kiiruhdamme hitaammin, mutta sitenkin verkkomateriaalia kertyy mukavasti. Olisiko siellä jotain sinulle?