Poistoblues

Jyväskylän kaupunginkirjastossa on parhaillaan käynnissä poistomyyntitapahtuma. Levymetsästäjille en kuitenkaan kovin suuria saaliita lupaa. Jyväskylän kaupunginkirjastossa on perinteisesti oltu varsin varovaisia CD-levyjen poistamisessa. Jatkossa tilanne saattaa kuitenkin muuttua: meillä nimittäin loppuu hyllytila.

Yksi keino helpottaa tilannetta on siirtää harvemmin kysytty tavara varastoon. Vaajakosken aluekirjastosta vapautui pari vuotta sitten varastotilaa, jota ryhdyttiin täyttämään levyillä. Nyt se tie on kuljettu loppuun, sillä kirjasto menettää tämän varastotilan tulevassa Vaajakosken kirjastotalon remontissa. Alun perinkin varasto oli monien mielestä noin yhdeksän kilometrin verran väärässä paikassa. Niinpä varastoa ollaan nyt tyhjentämässä ja siirtämässä pääkirjastolle. Samalla poistetaan levyjä, joita meillä on useampi kappale, eli niin sanotusti löysät pois.

Pääkirjastollakaan varastotilaa ei ole tuhlattavaksi asti. Polttavin kysymys siis on, mitä teemme levyille, joita ei ole kuin yksi kappale Jyväskylän kaupunginkirjastossa, mutta joiden ei kysynnän puolesta tarvitsisi olla avohyllyissä. Aikaisemmin tällaisten viimeisten kappaleiden poistamista on pyritty välttämään. Nyt taitaa tulla seinä vastaan siinäkin asiassa, nimittäin tällaisia levyjä meillä riittää helposti yhden varaston verran.

Kirjastomme varastointiperiaatteita ollaankin parhaillaan päivittämässä. Tilanne on muuttunut edellisestä päivityskerrasta, esimerkiksi Keski-kirjastokimpan perustaminen on kasvattanut asiakkaidemme käytössä olevaa kokoelmaa. Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut: valtakunnallista musiikkivarastoa ei ole vieläkään.

Kirjapuolella asia on jo ratkaistu: Kuopion Varastokirjastoon  voimme lähettää meiltä poistetut, tarpeeksi hyväkuntoisen viimeiset kappaleet (jos kyseinen teos sieltä vielä puuttuu). Levyjen suhteen tällaista loppusijoituspaikkaa ei Suomessa ole, vaikka sitä on jo vuosikymmeniä suunniteltu. Onneksi on sentään Saundiholvi, Tikkurilassa sijaitseva pääkaupunkiseudun kirjastojen yhteinen musiikkiaineistojen varasto. Sieltä saa levyjä kaukolainaksi, mutta siellä ei ole mahdollisuutta ottaa vastaan meiltä poistettuja levyjä.

Helppoa ratkaisua ei ole näköpiirissä. Kokoelma on kirjaston kivijalka. Poistamisessa voidaan tehdä isompia ja peruuttamattomampia virheitä kuin hankinnassa. Esimerkiksi vinyylilevyjä poistettiin kirjastoista aikanaan turhan innokkaasti. Tästä virheestä on kirjastoissa otettu opiksi, mutta ratkaisu ei voi olla sekään, että ei poisteta mitään. CD-levyjen luonnollinen poistuma (levyjen katoamiset ja rikki menemiset) ei riitä ratkaisemaan tilakysymystä, vaan jotain on meidän henkilökunnankin tehtävä.

Informaatikon tunnustukset

Työpisteessäni on useampi hyllymetri CD-levyjä, jotka ovat olleet siellä jo vuosia, ilman että olen tehnyt niiden eteen oikein mitään.

Näin, nyt se tuli sanottua. Tähän tunnustukseeni sain vauhtia mainiolta Librarian Shaming -sivustolta, jossa kirjastolaiset ympäri maailmaa tunnustavat rikoksiaan. Erityisesti tuo viereinen tunnustus osui lähelle tätä minun tilannettani. Tosin nämä työpisteessäni marinoituvat levyt ovat sentään "korjauksessa", eivätkä näy verkkokirjastossa kirjaston hyllyssä olevina.

Miten tähän on päädytty? Kysymys on puutteellisesti, huonosti tai peräti väärin luetteloiduista levyistä. Useimmista levyistä puuttuvat osakohteet, eli nämä levyt saa hakutulosjoukkoon, vaikka hakee niiden sisältämien kappaleiden nimillä. Lisäksi levyyn kiinnitetyt tarrat, joita käytetään hyllytyksen ja aakkostuksen apuna, ovat kaikissa uusimisen tarpeessa.

Suuri osa näistä levyistä on poimittu hyllystä jo kuntaliitoksen yhteydessä vuonna 2009. Yhdistimme kolmen eri kirjaston tietokannat, minkä seurauksena hyllyissämme oli läjäpäin niteitä, joissa oli väärä luokkamerkintä tarrassa. Ajattelin, että poimitaan pois samalla nämä muutkin tavalla tai toisella parantelua tarvitsevat levyt. Siinä vaiheessa yliarvioin raskaasti omat resurssini. Kävi nimittäin niin, että näiden vuosien aikana on jatkuvasti riittänyt kiireellisempää ja tärkeämpää tekemistä. Nämä ovat kuitenkin etupäässä vanhoja levyjä, joilla ei suurta kysyntää ole ollut vuosiin. Korjausluetteloinnin jälkeen ne toki löytyvät paremmin tietokannastamme, mutta kovin suuria lainahittejä niistä silti tuskin tulee.

Viimein tuli kriittinen piste vastaan. On aika lopultakin tunnustaa tosiasia, että minä en näitä saa tehtyä, vaikka eläkeikääkin nostettaisiin. Niinpä lakkaan hautomasta levyjä Vaajakosken kirjastolla ja siirrämme levyt pääkirjastolle, missä niitä voi useampikin ihminen korjailla. Kovin vauhdikasta käsittelyä levyt tuskin saavat sielläkään, sillä ei niiden kiireellisyysaste mihinkään nouse. Todennäköisesti monen levyn kohtalo on myös päätyä poistoon, kun tarkemmin tarkasteltuna käy ilmi, että kokoelmissamme ei sitä levyä tarvitakaan.

Istun nyt siis aasinhattu päässäni työhuoneeni nurkassa vielä hetken aikaa pahoitellen sitä, että nämä kaikki levyt ovat olleet poissa asiakkaiden ulottuvilta niin kauan. Sitten kokoan itseni ja jatkan työntekoa sekä kuvaannollisesti että konkreettisesti tyhjältä pöydältä. Huraa!

Vinyyliä!

Kirjastojen suljettujen ovien takana tehdään töitä. Se onnistuu ilman asiakkaitakin, uskokaa pois. Tosin tärkein työkalumme, kirjastojärjestelmä, on päivityksen vuoksi syyskuun loppuun asti poissa pelistä. Onneksi on kuitenkin erinäisiä rästihommia, joihin ei tarvita kirjaston tietokantaa.

Yksi näistä on Vaajakosken aluekirjaston varastossa olevan vinyylikokoelman setviminen. Kokoelma on peruja jo 1980-luvulta, jolloin vähemmän kysyttyjä levyjä ja kaksoiskappaleita siirrettiin avohyllyistä varaston perukoille. Tämä kokoelma ei päässyt mukaan atk-hyppäykseen, niinpä näitä levyjä oli mahdollista löytää vain paperikortiston kautta. Kortistotkin hävitettiin jo vuosia sitten, mutta näistä levyistä tehtiin paperinen listaus asiakkaiden selailtavaksi.

Vuosien saatossa levyjä on kuitenkin poistettu ja listan päivitys on jäänyt väliin. Lisäksi samoja levyjä on saatavilla muualtakin ja helpommin, joten kokoelmasta oli järkevää poistaa enemmänkin levyjä. Poistin ne lp:t, joista meillä on jo toinen kappale tai cd-versio. Ei tunnu kovin isolta hommalta, mutta projekti on ollut vaiheessa jo useamman vuoden ajan, vaikka useampikin ihminen on osallistunut sen tekemiseen. Vinyylien lainaus on sen verran pientä, että tämä projekti ei ole ollut prioriteettilistan kärkipäässä.

Viimein kuitenkin ollaan maalissa: lopputuloksena on kokoelma, jossa on reilu neljäsataa populaarimusiikki-lp-levyä. Kokoelmaan mahtuu kiinnostavia harvinaisuuksia, mutta kieltämättä moni on ymmärrettävistä syistä vähän kysytty ja siksi aikanaan varastoitu. 80-luku on kukkeimmillaan niin hyvässä kuin pahassa. Lisämaustetta antavat jamaikalaiseen musiikkiin keskittyneen Trojan-levy-yhtiön levyt ja pari levyä eteläafrikkalaista pop-musiikkia.

Siis: ole hyvä, selaa listaa ja kunhan taas lokakuussa avaamme ovet, tule Vaajakoskelle lainaamaan mielenkiintoisia levyjä. Kannattaa toki ensin soittaa tai laittaa sähköpostia ja varmistaa, ettei haluamasi levy ole juuri lainassa. Lainatilanne kun ei koneelle päivity.

Ps. Arvatkaapa missä ne tästä kokoelmasta poistetut levyt ovat? Ensi viikon poistomyynnissä!

EDIT 30.7.2015: olemattoman kysynnän vuoksi ylempänä mainittu 400 levyn kokoelma siirretään pääkirjastolle jatkokäsittelyä varten. Lainaaminen ei käsittelyn aikana ole mahdollista.

Soolopartituurin eläkkeelle siirtyminen

"Aikasi on koittanut, Schwarze Rosen! Et enää täytä niitä kriteerejä, joita me kirjaston aineistolta vaadimme."

Minun mielestäni oheisen kuvan nuotin olisi voinut poistaa jo silloin, kun nuottia hiki päässä teipannut ja muovittanut kirjaston työntekijä oli saanut urakkansa päätökseen ja nähnyt, että ei siitä kovin hyvä tullut.

Ehkä silloin tämä teos koettiin niin tärkeäksi tai vastaavaa nuottia ei ollut helposti saatavilla. Aika on kuitenkin muuttunut: tämän biisi löytyy kyllä kirjastostamme jatkossakin, joskaan ei täsmälleen samana sovituksena. Ja jos juuri tätä Palmgrenin sovitusta kaivataan, niin kyllä sekin kaivetaan jostakin esiin, esimerkiksi kaukolainana jostain muusta kirjastosta.

Kirjastoissa aineiston poistamiseen suhtaudutaan vakavasti. Tehtävämme kun on tarjota asiakkaillemme myös teoksia, joita ei enää kaupasta saa. Mutta meidän on pakko tehdä poistoja, koska muutenhan hyllymme täyttyisivät liiaksi. Jos uutta tulee sisään, jostain pitää myös luopua.

Poistokriteereinä pidetään esimerkiksi huonoa kuntoa kuten oheisessa yksilössä tai (varsinkin tietokirjoissa) vanhentuneisuutta. Huonokuntoiset ja vanhentuneet teokset kirjastosalin avohyllyissä antavat asiakkaalle kirjastosta melko nuhjuisen mielikuvan ja sitähän me emme halua. Myös kysyntään nähden liiat kappalemäärät samasta teoksesta päätyvät poistomyyntiin.

Säilyttämisen tarvetta on vähentänyt myös valtakunnallisen kirjastoverkon hyödyntäminen: netistä näemme helposti, onko kaivattua teosta jossakin muussa kirjastossa Suomessa. Kaukolaina saapuu postin välittämänä parissa päivässä. Varastokirjasto palvelee Suomen kirjastoja sujuvasti ja vastavuoroisesti lähetämme sinne meiltä poistetut riittävän hyväkuntoiset kirjat, jotka heidän kokoelmastaan puuttuvat. Tosin musiikkiaineiston osalta tyydyttävä ratkaisu valtakunnallisen varastoinnin osalta vielä puuttuu, mutta pääkaupunkiseudun musiikkivarasto vastaa jo aika moneen toiveeseen.


"Kiitos siis palveluksistasi SR, toivotamme hyviä eläkepäiviä! Ellei poistomyynnissä natsaa, elämäsi jatkuu kuitenkin energiajakeena ja sitä kautta kaukolämpönä."

Ps. Jos lainaamasi nuottikirjan sivut repeilevät, kerro siitä palautuksen yhteydessä, kiitos! Jättäkää korjauspuuhat meille, sillä meillä on tarvittavat välineet ja tietotaito.