Musiikkikirjastot vs. internet

Internet on visionäärien keskusteluissa jatkuvasti tarjolla kirjastojen syrjäyttäjäksi. Sitä pidetään etenkin musiikkikirjastojen uhkaajana. Kieltämättä osittain näin on jo käynytkin: kirjastojen äänilevyjen hurjat lainaluvut ovat olleet laskussa samalla, kun musiikin kuunteleminen ja lataaminen internetistä on yleistynyt. Eikä tulevaisuuskaan näytä paremmalta: lähikoulun viidesluokkalaiset kävivät tutustumassa musiikkikirjastoon ja suurin osa heistä totesi kuuntelevansa musiikkia päivittäin "puhelimesta". CD-levy on heille turha kapistus.

Valitettavan monella musiikki hyppää puhelimeen internetin laittomista lähteistä. Se on helppoa, mutta helppouteen liittyy kuitenkin riskejä, kuten viime päivien Chisu-kohu on osoittanut. En olisi toivonut tällaista tapausta, mutta mediamyrsky sattui melko sopivasti pari päivää sen jälkeen, kun olin kertonut viidesluokkalaisille, mikä on laillista ja mikä ei. Ainakaan heille ei nyt pitäisi tulla vahinkolatauksia.

Internetiä ei kuitenkaan ole mielekästä nähdä musiikkikirjastojen uhkana. Asiakkaan tiedontarpeeseen pitää löytää asiakkaan kannalta paras ratkaisu. Esimerkiksi jos asiakas haluaa jonkun laulun sanat? Toki hän voi lainata nuotin kirjastosta, mutta minun mielestäni olisi väärin olla kertomatta, että sanat saattaisi saada helposti myös netistä. Tai jos asiakas haluaa vain tarkistaa, miten joku kappale menee, niin eikö ensin kannattaisi vilkaista, olisiko kappale YouTubessa? Laittomuuksiin emme tietenkään opasta, ja lähdekritiikkiäkin on hyvä ujuttaa neuvojen sekaan.

Kirjasto ei pärjää internetille nopeudessa, mutta vielä on asioita, joissa kirjasto peittoaa netin 6-0. Vaikka sanoituksia on netissä tarjolla paljon, ei varsinkaan populaarimusiikkinuotteja löydä edes laittomilta sivuilta. Tai musiikkitiedonhaku: Wikipedia on hyvä lähde nopeaan tarkistukseen, mutta hyvän bändihistoriikin lukeminen on syvällisempi kokemus.

Eikä CD-levyjen osaltakaan tilanne mitenkään mahdoton ole: vielä riittää ahkeria lainaajia, jotka haluavat kuunnella musiikkinsa levyiltä. Eikä sovi väheksyä myöskään kirjaston muistiorganisaatioluonnetta: tehtävänämme on säilyttää aineistoa jälkipolville, ja CD-levy on siihen tarkoitukseen ihan hyvä formaatti.

Jos haluat kuunnella Chisun Kun valaistun -levyn, niin mitäpä jos lainaisit sen kirjastosta? Viidenkymmenen sentin varausmaksulla saat sen mihin tahansa Jyväskylän kaupunginkirjaston toimipisteeseen noudettavaksi. Aika helppoa ja edullista, eikö?