Kirjastokortilla taidemusiikin runsaudensarveen

"Kirjasto menee kiinni kolmen viikon ajaksi, voi ei! Mitä hyötyä kirjastokortistani on sillä aikaa?" Testaapa tätä: Naxos Music Library -palveluun voit kirjautua kirjastokorttisi tunnuksella. Se pelkkä viivakoodin alla oleva numero-kirjainsarja riittää, muuta salasanaa ei tarvita.

NML on siis musiikin suoratoistopalvelu. Spotifyn tai Rdion haastaja NML ei ole: populaarimusiikkivalikoima varsin onneton. Taidemusiikin puolella tilanne on kuitenkin toinen, sillä Naxos on tunnettu kataloginsa laajuudesta. Saat tehdä töitä, jos yrität keksiä yleisesti tunnetun taidemusiikkiteoksen, jota Naxos ei olisi julkaissut. Lisäksi yhteistyösopimusten ja yrityskauppojen myötä Naxos on saanut käyttöönsä monen muunkin levymerkin katalogit. Esimerkiksi suomalaisen Ondinen levytykset ovat tätä kautta kuunneltavissa.

Tähän runsaudensarveen pääset käsiksi yhtä lailla kotona kuin kirjastossakin, myös mobiililaitteilla. Käyttöliittymä on kankea, se on pakko myöntää. Toisaalta NML tarjoaa paremmat hakumahdollisuudet kuin mikään muu suoratoistopalvelu, mikä tosin on ehdoton edellytys taidemusiikkia haettaessa. Joidenkin levyjen kohdalla on myös tarjolla lisätietoa teoksista sekä kansivihkoskannaukset.

Mutta pliis! Muista kirjautua ulos NML:sta! Meillä on lisenssi vain kahdeksalle yhtäaikaiselle käyttäjälle, joten toivomme, että lisenssit eivät ole tyhjäkäynnillä.

Ps. Oikea reitti Naxos Music Libraryyn on vaikea löytää hakukoneilla, koska kirjaston tarjoama ilmainen käyttö vaatii tietyn sisäänkirjautumissivun. Tämän blogin lisäksi löydät oikean linkin kirjaston nettisivuilta ja verkkokirjastosta. Jos sinulla ei ole keskisuomalaista kirjastokorttia lompakossasi, niin tsekkaa Musiikkibasaarista, tarjoaako sinun kirjastosi NML:n käyttöoikeutta.

Elävää musiikkia kirjastossa

Kirjastoissa ei kovin usein kuule elävää musiikkia. Ei tietysti ole tarkoituskaan, eihän kirjasto ole konserttisali tai rockklubi. Kirjasto on monipuolisen kulttuurin kokemispaikka ja matalan kynnyksen kulttuuritila: ei pääsymaksua, ei pukukoodia, helppo tulla ja mennä.

Lisäksi jotkut esitykset ovat niin lähellä kirjaston ydinaluetta, että niille kirjasto on luontevin paikka. Niin kuin esimerkiksi viime lauantaina Säynätsalossa: Suonna Kononen esitti Reino Rinteen teksteihin tekemiään lauluja. Kappaleiden väleissä hän kertoi Rinteen elämästä ja vaiheista kirjailijana ja hänen valtavasta panoksestaan Kuusamon koskien puolustajana. Jos tällainen esitys ei ole kirjastoilta odotettua kansansivistystyötä, niin mikä sitten on?

Mutta kuinka hyvin tapahtumat sopivat kirjastoon? Kirjastolaiset itse ovat yleensä sen kannalla, että kyllä kirjastoonkin ääntä mahtuu. Asiakaspalautteissa kuitenkin toistuu yllättävän usein toive kirjaston hiljaisuudesta. Esimerkiksi pari vuotta sitten Jyväskylän kaupunginkirjastossa tehdyssä asiakaskyselyssä kirjaston hiljaisuutta pitivät tärkeänä erityisesti nuoret. Isossa kirjastorakennuksessa on mahdollista erottaa toisistaan ääntä sietävät ja hiljaiseen työskentelyyn tarkoitetut tilat. Pienessä kirjastossa tapahtuma kyllä saattaa estää muun kirjaston käytön lähes kokonaan.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että pari alle tunnin mittaista esitystä vuodessa ei ole liikaa pienessäkään kirjastossa. Jyväskylän kaupunginkirjaston juhlavuosi on näkynyt erityisesti tavallista runsaampana ohjelmatarjontana. Kirjailijavieraat ovat tietysti se tavallisin ja toivotuin ohjelmatyyppi, mutta itse musiikkikirjastoihmisenä haluaisin pitää myös musiikkia esillä. Lisää musiikkiesityksiä on siis tulossa ja vinkkejä otetaan vastaan!

Kuraattori jää lomalle

Vielä sen verran Kirjastopäivistä, että yksi siellä esitetyistä mielenkiintoisista näkemyksistä oli, että musiikkikirjastojen rooli tulisi olla entistä enemmän "kuraattorimainen". Kirjastot siis laatisivat asiakkaille listoja ja levykokoelmia eri teemoista, pyynnöstä ja pyytämättä. Mielenkiintoisia esimerkkejä tällaisesta toiminnasta on jo, esimerkiksi Kirjasto 10:n Henkilökohtainen musiikkivalmentaja -palvelu. Kuopiossa taas on koostettu musiikin makupalapusseja.

Musiikkia on myös tuolla ulkona. Siksi ei riitä, että esittelemme asiakkaille kirjastomme kokoelmista löytyviä helmiä. Meidän tulee myös auttaa asiakkaitamme löytämään mielenkiintoista kuunneltavaa internetin runsaudensarvesta. Kuraattoreina me voisimme asiakkaan puolesta etsiä tietoa vaikkapa tietyn musiikinlajin parhaista levyistä, ja kertoa senkin, mistä niitä voi kuunnella, jos kyseisiä levyjä ei meidän kirjastomme kokoelmista löydy.

Jos sinulla on tämäntyyppinen tiedontarve, tule ihmeessä kysymään kirjastosta. Se, että emme ole vielä hoksanneet tällaista palvelua aktiivisesti tarjota, ei tarkoita, etteikö sellaista meiltä saisi jo nytkin. Ja jonkin ajan kuluttua varmastikin ryhdymme aktiivisemmiksi kuraattoriasioissa. Vähän jo harjoittelin, eli tässä maistiaisiksi Spotify-soittolista kotimaisia kesäbiisejä, joiden nimissä ei kuitenkaan ole sanaa kesä. Näitä voi vaikkapa musiikin informaatikko lomallaan kuunnella ja palata sitten elokuussa akkunsa ladanneena takaisin näiden kysymysten äärelle.


Ps. Kiitos Antti Impivaaralle näkemyksestä!

Terveisiä Kirjastopäiviltä!

Suomen kirjastolaisten kokoontumisajot pidetään kahden vuoden välein. Tänä vuonna nämä kinkerit järjestettiin Mikkelissä viime viikon lopulla eli 12.-14.6.2013.

En ollut ennen Kirjastopäivillä ollutkaan. Mikkeli sen sijaan on tuttu paikka, olihan se kotikaupunkini syntymästäni siihen asti, kunnes siirryin yliopistokaupunkiin. Myös Mikkelin kirjasto tuli tutuksi nuorena, varsinkin musiikkiosasto, josta lukioaikoinani kannoin vinyyliä kilokaupalla kotiin kuunneltavaksi. Musiikkiosasto sijaitsi tuolloin oheisessa kuvassa olevan käytävän päässä. Käytävää pitkin kävellessä tuli aina vähän outo, pyörryttävä fiilis. Kirjastopäivien iltajuhlan aikaan piti käydä testaamassa, vieläkö käytävä saa aikaan samanlaisen olon. Eipä juurikaan, liekö syy muuttuneessa lattiamateriaalissa: ehkä taika oli siinä entisessä kokolattiamatossa. Silti, kuten kuvasta näkyy, käytävässä on edelleen melkoisen Hohtomainen tunnelma. (Nykyään entisen musiikkiosaston ovesta mennään kirjastotoimenjohtajan huoneeseen ja musiikkiosasto on saanut väljemmät ja valoisammat tilat.)

Kirjastopäivien olennaisempi anti oli toki mielenkiintoisissa luennoissa, kollegoiden tapaamisessa ja ideoiden jakamisessa.  Keskustelujen teemana oli kirjastojen selviytyminen nykypäivän ja tulevaisuuden haasteissa, mutta haasteista huolimatta yleinen fiilis oli aika positiivinen. Meillä Suomessa on jotakuinkin paras kirjastolaitos maailmassa ja kovasti tehdään töitä, että näin olisi myös tulevaisuudessa!

Kiitokset Kirjastoseuralle, luennoitsijoille ja kaikille, joiden kanssa pääsin vaihtamaan ajatuksia. Nyt vain yritetään siirtää tämä innostuneisuus käytäntöön ja saada hyvät ideat vietyä asiakkaille saakka. Mitä kivaa teille saisi olla?

Ps. Yhdenlaisen raportin kirjastopäiviltä voi vilkaista täältä (suunnattu enemmän kollegoille kuin suurelle yleisölle).

SFS 4600

Otsikossa näkyvä standardi säätelee kirjaston työntekijän elämää enemmän kuin mikään muu sääntö. Kysymys on nimittäin aakkostusohjeesta. Me kirjastolaisethan olemme hiukan pakkomielteisiä tämän aakkostuksen kanssa. Eräällä kollegallani on maustepussitkin aakkosissa, eikä se olekaan hullumpi ajatus. Luonnollisesti minullakin on levyt ja kirjat aakkosissa, olivat jo ennen kuin keksin kirjastouralle pyrkiäkään (tämän tiedostaminen olisi kyllä pitänyt säästää minulta ammatinvalintapsykologikäynnit).

Käytännössä aakkostusohjeen hienoimpiin yksityiskohtiin pääsee tutustumaan parhaiten kirjaston levyhyllyjen luona. Tämä johtuu siitä, että levyt ovat tavallisesti bändin tai artistin nimen mukaisessa järjestyksessä. Kekseliäät taiteilijasielut varsinkin pop-rock-puolella ovat vuosien saatossa keksineet mitä erikoisempia bändien nimiä. Kirjapuolella on tässä mielessä tylsempää, koska kirjailijoiden nimissä harvemmin nähdään vastaavaa kikkailua.

Testaa, olisiko sinussa ainesta tulla kirjastoon hyllyttämään levyjä, ja aakkosta alla olevat esimerkit:

Esimerkki 1:
a) Blackmore, Ritchie
b) Blackmore's Night
c) Black Mountain








Esimerkki 2:
a) 10cc
b) 10.000 Maniacs
c) 100 hits - punk & new wave (tämä sisältää eri esittäjiä, siksi se aakkostetaan levyn nimen mukaan)

Vastaukset:

1: c, a, b

Perustelu: tyhjä merkki (Black_Mountain) aakkostetaan ennen kirjaimia.

2: a, c, b 

Perustelu: numeroalkuiset aakkostetaan lukuina.

 
Ja vielä bonustehtävä teille friikeille, jotka olette lukeneet tänne asti: kumpi tulee aakkosissa ensin?
a) @tak
b) Attaignant Consort

Tämä esimerkki on siinä mielessä hypoteettinen, että harvassa kirjastossa järjestetään ns. taidemusiikki ja populaarimusiikki samoihin aakkosiin. Jos näin kuitenkin tehtäisiin, niin @takin levy tulisi ensin, koska ei-kirjain-merkit tulevat ennen kirjaimia. @-merkkiä ei siis "lueta auki". Merkkien keskinäinen järjestys taas määräytyy Unicode-koodiarvojen mukaan, luonnollisesti.

Nyt kun nämä opit ovat hallussasi, voit tulla kirjastoon kurkistamaan, onko henkilökuntamme osannut järjestää levyt standardin mukaisesti. Vai – kauhistus – onko järjestyksestä kenties poikettu ja levyjä laitettu jotenkin epäloogisesti mutta houkuttelevasti esille?

Mitäs mielenkiintoista nyt on tilattu?

Yksi tämän työn parhaita puolia on se, että saa ostella mielenkiintoisia levyjä, eikä se ole omasta lompakosta pois, vaan pikemmin päinvastoin. Eilen laitoin taas tilaukseen ison nipun musiikkia ja siellä on muutama levy, jotka aion ottaa tarkempaan syyniin, kunhan saapuvat.

Eniten innostuin Joe Driscollin ja Sekou Kouyaten yhteislevystä. En uskonut pelkästään Mikko Saarelan kehuja vaan kuuntelin YouTubesta aika monta näytettä ja vakuutuin. Driscollin puhelaulussa on varsin paljon laulua, mikä sopii minulle, jolle räppäys ei ole oikein koskaan uponnut. Driscollin ja Kouyaten osuudet ovat mukavasti tasapainossa: kappaleesta riippuen toisella saattaa olla isompi rooli, mutta useimmissa kappaleissa rap ja länsiafrikkalainen musiikkiperinne (mm. wah-wahilla sovellettuna) sekoittuvat mukavasti ja lopputulos on luonteva ja todella svengaava.

Ihan vain oman maun mukaan en tietenkään voi levyjä hankkia. Asiakkaidemme onneksi musiikkiaineistoa Jyväskylän kaupunginkirjastoon valitsee moni muukin minun lisäkseni. Yleisen kirjaston tärkeimpiin periaatteisiin kuuluu monipuolisuus. Emme ehkä voi tarjota kaikille kaikkea, mutta ainakin jokaiselle jotain. Jos sinusta tuntuu, että kokoelmassamme on vakavia puutteita, ota ihmeessä yhteyttä, niin katsomme, mitä voimme tehdä.

Kuitenkin, ennen kuin teet uutuuslevystä hankintaehdotuksen, kannattaa muistaa, että tämän kokoiseen kirjastoon hankitaan ilman muuta ne ilmeisimmät. Juuri tilaamassani nipussa on uudet levyt mm. Elokuulta, Krista Siegfridsilta ja Agnetha Fältskogilta. Snoop Doggin Snoop Lion -nimellä julkaistu reggae-levy on myös tulossa sekä Voice of Finlandin 2013-kauden niputtava kokoelma.

Ps. Tiesithän, että kun levy on tilattu, se löytyy tietokannastamme ja on varattavissa? Varatut pyritään hoitamaan mahdollisimman nopeasti lainauskuntoon.

Mistä löydän hyvää lastenmusiikkia?

No kirjastosta tietysti. Yritämme tehdä löytämisen vielä helpommaksi luetteloimalla ja asiasanoittamalla lastenmusiikkilevyt samalla pieteetillä kuin kaikki muukin musiikki.

Mutta mikä sitten on hyvää lastenmusiikkia? Lastenmusiikkilevyarvosteluissa, kehuvissa sellaisissa, toistuu usein ajatus, että "aikuinenkin sietää tätä kuunnella". Tämän ajatuksen kääntöpuolena on olettamus, että tavallisesti lastenmusiikki on aikuisen korvaan sietämätöntä. Jos lapsesi kuuntelema musiikki ei sinua miellytä, kannattaisiko tarjota hänelle jotain muuta? Ei kenenkään ole pakko kuunnella huonoa musiikkia, ei varsinkaan pienten lasten vanhempien.

Kaikki kunnia Ipanapalle hyvin tehdyistä laatulevyistä ja lasten musiikin arvostuksen nostamisesta. Mutta minun mielestäni hyvää lastenmusiikkia on tehty Ipanapaa ennenkin, enkä puhu nyt vain historiallisista suuruuksista, kuten Love Records -klassikoista tai Pikku-Marjan eläinlauluista. Otetaanpa pari esimerkkiä:

Seppo Sillanpää teki 1990-luvun alussa kaksi lastenlevyä: Siljakudaa ja Äkkiä pakoon. Musiikillisesti levyjen kappaleet ovat ehtaa kansanmusiikkia, mutta samalla ne ovat tarttuvia, helposti mukana laulettavia ja kaikin puolin mallikelpoisia lastenlauluja. Laulajina ovat Sillanpään tyttäret Selina ja Jemina, jotka suoriutuvat tehtävistään ikäänsä nähden huomiota herättävän sävelpuhtaasti ja muutenkin mainiosti.

Urpo ja Turpo ovat tuttuja kirjoista ja videoista, mutta oletko kuullut heidän laulujaan? Jos olet joskus ollut muskarissa, niin varmasti olet. Laulujen säveltäjä Soili Perkiö on musiikkikasvatuksen suuria nimiä Suomessa. Hannele Huovin sanoittamissa lauluissa ollaan peruskysymysten äärellä: Kuka se on? tai Miltä maailma maistuu? Välillä ollaan hyvinkin hempeitä ja toisaalla taas ollaan ylväitä ritareita tai hurjia merirosvoja.

Ja vielä yksi kirjallisen karhun soundtrack: Uppo-Nalle -kirjasarjan ensimmäisen kirjan runoista on tehty riemastuttava jazz-levy. Yhtyeen nimi on Lyra All Stars ja se pitää sisällään hengästyttävän nimekkään muusikkokaartin: mukana muun muassa Johanna Iivanainen, Marzi Nyman, Erja Lyytinen ja Pekka Kuusisto. Big band -tuuttausta, ska-rytmiä ja herkempää maalailua ja kaikki Elina Karjalaisen nerokkaan pöhköillä sanoilla!

Suomalainen lastenmusiikki on siis ansainnut viime vuosina kohonneen arvostuksensa. Siihen nähden nykyinen radiohiljaisuus tuntuu huutavalta vääryydeltä: radiosoitto lisäisi tietoisuutta hyvistä uusista ja vanhoista levyistä. Tämän vääryyden korjausta odotellessa tervetuloa kirjastoon lastenmusiikkihyllyille!

Ps. Tiesittekö, mikä on EMI Finlandin historian myydyin ja kautta aikojen 7. myydyin albumi Suomessa? Tämä on mielestäni aika synkkä luku suomalaisen lastenmusiikin historiassa, mutta ei tosiasioita auta kieltää, ja luonnollisesti tämänkin levyn saat kirjastosta.