SFS 4600

Otsikossa näkyvä standardi säätelee kirjaston työntekijän elämää enemmän kuin mikään muu sääntö. Kysymys on nimittäin aakkostusohjeesta. Me kirjastolaisethan olemme hiukan pakkomielteisiä tämän aakkostuksen kanssa. Eräällä kollegallani on maustepussitkin aakkosissa, eikä se olekaan hullumpi ajatus. Luonnollisesti minullakin on levyt ja kirjat aakkosissa, olivat jo ennen kuin keksin kirjastouralle pyrkiäkään (tämän tiedostaminen olisi kyllä pitänyt säästää minulta ammatinvalintapsykologikäynnit).

Käytännössä aakkostusohjeen hienoimpiin yksityiskohtiin pääsee tutustumaan parhaiten kirjaston levyhyllyjen luona. Tämä johtuu siitä, että levyt ovat tavallisesti bändin tai artistin nimen mukaisessa järjestyksessä. Kekseliäät taiteilijasielut varsinkin pop-rock-puolella ovat vuosien saatossa keksineet mitä erikoisempia bändien nimiä. Kirjapuolella on tässä mielessä tylsempää, koska kirjailijoiden nimissä harvemmin nähdään vastaavaa kikkailua.

Testaa, olisiko sinussa ainesta tulla kirjastoon hyllyttämään levyjä, ja aakkosta alla olevat esimerkit:

Esimerkki 1:
a) Blackmore, Ritchie
b) Blackmore's Night
c) Black Mountain








Esimerkki 2:
a) 10cc
b) 10.000 Maniacs
c) 100 hits - punk & new wave (tämä sisältää eri esittäjiä, siksi se aakkostetaan levyn nimen mukaan)

Vastaukset:

1: c, a, b

Perustelu: tyhjä merkki (Black_Mountain) aakkostetaan ennen kirjaimia.

2: a, c, b 

Perustelu: numeroalkuiset aakkostetaan lukuina.

 
Ja vielä bonustehtävä teille friikeille, jotka olette lukeneet tänne asti: kumpi tulee aakkosissa ensin?
a) @tak
b) Attaignant Consort

Tämä esimerkki on siinä mielessä hypoteettinen, että harvassa kirjastossa järjestetään ns. taidemusiikki ja populaarimusiikki samoihin aakkosiin. Jos näin kuitenkin tehtäisiin, niin @takin levy tulisi ensin, koska ei-kirjain-merkit tulevat ennen kirjaimia. @-merkkiä ei siis "lueta auki". Merkkien keskinäinen järjestys taas määräytyy Unicode-koodiarvojen mukaan, luonnollisesti.

Nyt kun nämä opit ovat hallussasi, voit tulla kirjastoon kurkistamaan, onko henkilökuntamme osannut järjestää levyt standardin mukaisesti. Vai – kauhistus – onko järjestyksestä kenties poikettu ja levyjä laitettu jotenkin epäloogisesti mutta houkuttelevasti esille?