Soolopartituurin eläkkeelle siirtyminen

"Aikasi on koittanut, Schwarze Rosen! Et enää täytä niitä kriteerejä, joita me kirjaston aineistolta vaadimme."

Minun mielestäni oheisen kuvan nuotin olisi voinut poistaa jo silloin, kun nuottia hiki päässä teipannut ja muovittanut kirjaston työntekijä oli saanut urakkansa päätökseen ja nähnyt, että ei siitä kovin hyvä tullut.

Ehkä silloin tämä teos koettiin niin tärkeäksi tai vastaavaa nuottia ei ollut helposti saatavilla. Aika on kuitenkin muuttunut: tämän biisi löytyy kyllä kirjastostamme jatkossakin, joskaan ei täsmälleen samana sovituksena. Ja jos juuri tätä Palmgrenin sovitusta kaivataan, niin kyllä sekin kaivetaan jostakin esiin, esimerkiksi kaukolainana jostain muusta kirjastosta.

Kirjastoissa aineiston poistamiseen suhtaudutaan vakavasti. Tehtävämme kun on tarjota asiakkaillemme myös teoksia, joita ei enää kaupasta saa. Mutta meidän on pakko tehdä poistoja, koska muutenhan hyllymme täyttyisivät liiaksi. Jos uutta tulee sisään, jostain pitää myös luopua.

Poistokriteereinä pidetään esimerkiksi huonoa kuntoa kuten oheisessa yksilössä tai (varsinkin tietokirjoissa) vanhentuneisuutta. Huonokuntoiset ja vanhentuneet teokset kirjastosalin avohyllyissä antavat asiakkaalle kirjastosta melko nuhjuisen mielikuvan ja sitähän me emme halua. Myös kysyntään nähden liiat kappalemäärät samasta teoksesta päätyvät poistomyyntiin.

Säilyttämisen tarvetta on vähentänyt myös valtakunnallisen kirjastoverkon hyödyntäminen: netistä näemme helposti, onko kaivattua teosta jossakin muussa kirjastossa Suomessa. Kaukolaina saapuu postin välittämänä parissa päivässä. Varastokirjasto palvelee Suomen kirjastoja sujuvasti ja vastavuoroisesti lähetämme sinne meiltä poistetut riittävän hyväkuntoiset kirjat, jotka heidän kokoelmastaan puuttuvat. Tosin musiikkiaineiston osalta tyydyttävä ratkaisu valtakunnallisen varastoinnin osalta vielä puuttuu, mutta pääkaupunkiseudun musiikkivarasto vastaa jo aika moneen toiveeseen.


"Kiitos siis palveluksistasi SR, toivotamme hyviä eläkepäiviä! Ellei poistomyynnissä natsaa, elämäsi jatkuu kuitenkin energiajakeena ja sitä kautta kaukolämpönä."

Ps. Jos lainaamasi nuottikirjan sivut repeilevät, kerro siitä palautuksen yhteydessä, kiitos! Jättäkää korjauspuuhat meille, sillä meillä on tarvittavat välineet ja tietotaito. 

Musiikkibasaari

Kuten valveutuneimmat tämän blogin lukijat jo tietävätkin, Musiikkibasaari on palvellut  musiikkitiedonnälkäisiä nettisurffaajia jo kuukauden päivät. Musiikkibasaarin idea on kerätä yhteen nippuun musiikkikirjastotietoa ja -palveluita, jotta ne olisivat mahdollisimman helposti löydettävissä ja käytettävissä.

Sivuston keskellä on linkki valtakunnalliseen Kysy musiikista -palveluun, joka taas on osa Kysy kirjastonhoitajalta -palvelua. Jos Googlelta saamasi vastaus ei tyydytä, kannattaa kokeilla tätä keinoa. Kysyttyjä kysymyksiä ja saatuja vastauksia voi selailla ja todeta, että aika kummallisiinkin ongelmiin on kirjastolaisilta löytynyt apu.

Tarkoitus on tietysti myös ylpeänä esitellä musiikkikirjastotyön hedelmiä. Vuosien varrella on yksittäisissä kirjastoissa ympäri Suomea kertynyt ns. sukanvarteen yhtä ja toista, jotka nyt saavat Musiikkibasaarista hyvän kodin ja toivottavasti lisää näkyvyyttä. Musiikkia aiheesta -tietokanta ansaitsee erityismaininnan: mistä muualta voit hakea sävellyksiä aiheen mukaan tällä tarkkuudella?

Musiikkibasaarissa esitellään myös näitä musiikkikirjastoblogeja. Musiikista bloggaaminen tai muun musiikkiaiheisen nettipalvelun tuottaminen on sikäli harkittavaa, että netissä on jo tarjolla ylen hyviä palveluja.
Kirjastojen rahkeilla ei niiden kanssa auta ryhtyä kilpasille. Siksi onkin mielekkäämpää tehdä yhteistyötä: esimerkiksi Kirjastojukeboksi yhdistää pääkaupunkiseudun kirjastojen musiikkiuutuusvalikoiman ja Spotifyn. Ja onhan yksi kirjastolaitoksen nykytehtävistä opastaa ihmisiä internet-viidakossa. Siksi Musiikkibasaarissa on tiivis, mutta kattava ja järkevästi järjestetty luettelo hyväksi havaituista musiikkipalveluista.

Minun on helppo kehua Musiikkibasaaria, koska se on mielestäni oikeasti hyvä sivustokokonaisuus. (En ole ollut Musiikkibasaaria suunnittelemassa ja tekemässä, joten en sorru itsekehuun. Ansiokkaat syylliset löydät täältä.)  Oletko eri mieltä? Kommentoi tähän tai anna palautetta suoraan Musiikkibasaarin tekijöille.

Onko tämä musiikkia?

Missä menee musiikin ja ei-musiikin raja?

Elektroninen musiikki on alusta pitäen rymistellyt raja-aitoja. Niinpä siltä osastolta löytyy niin klassisia kuin uudempiakin kummallisuuksia. Kotimaisista pioneereista tunnetuin lienee Erkki Kurenniemi, jonka nimi tuli tutuksi myös Wigwamin ja M.A. Nummisen levynkansista. Uudemmista kotimaisista tekijöistä voisi nostaa esille Mika Vainion, joka on soolotuotantonsa lisäksi tehnyt kansainvälisesti tunnustettua työtä Pan Sonic -yhtyeen kanssa.

Mika Vainion viimeisin albumi Aineen musta puhelin sijoittuu genreen nimeltä dark ambient. Itselleni ensimmäinen kosketus sitä lajia oli Ovro-nimisen artistin levy Revisited, joka sisältää Pietarin-matkalla äänitettyjä ääniä. Suhinan ja kohinan alta voi kuulla puhetta ja ehkä joskus jotain säveliksi tulkittaviakin ääniä. Sitä kuunnellessani en voinut välttyä ajatukselta, että olin tehnyt vikaostoksen veronmaksajien rahoilla. Mutta tässäkin tapauksessa on kysymys makuasioista: dark ambient on jonkun muun kuppi teetä.

Edellä mainitut albumit ja paljon muutakin kummallista löydät kirjastosta oheisessa kuvassa olevasta hyllypaikasta. Luokkaan 78.89 nimittäin sijoitetaan ne populaarimusiikin kontekstiin kuuluvat teokset, joita ei voi luokitella populaarimusiikin alalajeihin tarkemmin. Hyvä esimerkki on kuvassa näkyvä Laurie Andersonin albumi The ugly one with the jewels. Tässä ja Andersonin monissa muissakin teoksissa puheen osuus on niin suuri, että niitä voisi pitää yhtä hyvin äänikirjoina kuin musiikkilevyinä. Anderson on myös ehkä maailmanhistorian yllättävin listamenestyjä. Hänen minimalistinen, yli kahdeksanminuuttinen singlensä O Superman kohosi 1981 Iso-Britannian singlelistan kakkoseksi, mikä jaksaa hämmästyttää edelleen.

Eikä kannata unohtaa myöskään ns. taidemusiikkia: ainakin minimalististen säveltäjien (esim. Terry Riley, Steve Reich, Philip Glass) tuotokset ovat vinkeää kuunneltavaa, ainakin hetken aikaa. Minimalistinen klassikko, eräänlainen looginen huipentuma, on tietysti John Cagen pelkistä tauoista koostuva sävellys 4'33. Kirjastosta tämä kuuluisa teos löytyy vain kahtena eri versiona, ja vähemmän yllättäen Frank Zappan versio on ollut suositumpi (106 lainaa) kuin unkarilaisen lyömäsoitinorkesteri Amadinda Ütöegyüettesin versio (0 lainaa).

Missä menee sinun rajasi? Mikä on musiikkia sinun korvillesi?

Hiontakone

Kirjastosta lainattu levy nykii? Niinpä, valitettavan tuttua. Kaikki kirjastoon palautettavat levyt tarkistetaan päällisin puolin, mutta naarmuissa on eroja: joskus pienikin kolhu voi pysäyttää musiikin toiston ja joskus taas levy saa olla kuin merirosvon naama ja silti pelaa.

Jotta jumituksilta vältyttäisiin, me kirjastolaiset toivomme asiakkailtamme kahta asiaa:
1) että kirjaston aineistoa kohdeltaisiin mahdollisimman huolellisesti
2) että jos levyssä on jotain vikaa, asiakas kertoisi siitä palautuksen yhteydessä. Mielellään vielä mahdollisimman tarkasti, että mikä kappale nykii tai elokuvan minkä minuutin kohdalla nykii.

Nimittäin: meillä on laite, jolla naarmuisen levyn voi vielä saada toimivaksi. Laite hioo levystä ohuen kerroksen ja samalla naarmut pois. Oheisessa kuvassa näemme laitteen työssään: se on juuri saanut yhden levyn hiottua ja asettanut sen vasemman puoleiseen pinoon. Parhaillaan se on nostamassa seuraavaa levyä, jonka se sitten asettaa levykelkkaan, joka taas ottaa levyn koneen sisälle. Vajaan kymmenen minuutin päästä kelkka taas aukeaa ja hiottu levy siirretään vasempaan pinoon.

Jos naarmu on mennyt levyn tietokerrokseen asti, ei levyä enää voi korjata. Hyvin usein hionta kuitenkin auttaa. Hionta ei kuitenkaan ole ihan ilmaista eikä ihan niin automaattistakaan kuin miltä äkkiseltään näyttää. Siksi emme hio kaikkia levyjämme aina kun näemme naarmuja, vaan vain niitä, joista asiakkaat reklamoivat. Hionnan jälkeen levyt myös tarkistetaan, ja tarkistamisen nopeuttamiseksi olisi hyvä tietää mahdollisimman tarkasti, missä kohdalla ongelma oli.

Ps. Tiesittehän, että cd-, dvd- ja blu-ray-levyjen haavoittuvaisempi puoli on se etikettipuoli. Jos siis teidän täytyy asettaa levy hetkeksi jonnekin muualle kuin levykoteloon tai soittimeen, mieluummin etiketti ylöspäin.

Pps. Ikiomissa levyissänne olevia naarmuja voitte yrittää korjata kotikonsteinkin. Erilaisia korjausaineita on saatavilla ja nettikeskusteluissa kerrotaan jopa hammastahnan toimivan. Itse olen kerran onnistunut kumittamaan pahasti naarmuuntuneen levyn toimivaksi ihan tavallisella pyyhekumilla. Mutta painotan vielä: vain omia levyjänne! Kirjaston levyjen korjaukset jättäkää meidän huoleksemme.

Uusi vuosi, uudet systeemit

Vuosi 2013 tulee olemaan keskisuomalaisissa kirjastoissa muutosten vuosi: kirjastojärjestelmä, tärkein työkalumme, vaihdetaan syksyllä uudempaan malliin. Luettelointiformaatti vaihtuu myös, ja samaan syssyyn seudullinen kirjastoyhteistyö laajenee koko maakunnan kokoiseksi.

Asiakkaan kannalta näkyvin muutos on se, että viimeistään järjestelmävaihdon myötä mahdollisuus käyttää vanhaa verkkokirjastoa loppuu. Uusi verkkokirjastohan on ollut testikäytössä jo pidemmän aikaa, mutta siitä ei ihan vielä ole entisen korvaajaksi.

Viime vuosina kirjastot ovat uusineet verkkokirjastojaan vauhdilla. Järjestelmätoimittajasta riippumatta käyttöliittymät näyttävät hyvin samanlaisilta (vrt. Kuopio, Pirkanmaa tai pääkaupunkiseutu). Kaikissa tarjotaan ensimmäisenä "yhden laatikon hakua", jossa siis hakusanat kirjoitetaan googlemaisesti samalle riville, olivat sanat sitten teoksen tai tekijän nimiä tai vaikka asiasanoja. Käytäntö on osoittanut, että tämä käyttöliittymä on asiakkaille helposti lähestyttävä ja yleensä se toimii tarpeeksi hyvin.

Kirjastoammattilaiset silti yleisesti hieman vieroksuvat tällaista hakutapaa, koska se tuottaa usein varsin epämääräisen tulosjoukon. Ammattilaisina arvostamme nopeutta ja tarkkuutta. Monisivuisen tulosjoukon läpikäyminen ei ole nopeaa eikä tarkkaa. Varsinkin taidemusiikin hakemisessa tarvitaan erityistä tarkkuutta säveltäjien, sinfonioiden, sonaattien ja opusnumeroiden yhdistämisissä.

Siksi todennäköisesti kaikissa verkkokirjastoissa tulee jatkossakin olemaan yhden laatikon mallille myös täydentävä vaihtoehto: "tarkennettu" tai "laajennettu" haku. Suosittelenkin sen käyttämistä musiikin hakemisessa, jos yksi laatikko ei meinaa riittää. Meidän Arena-verkkokirjastoamme vielä kehitetään tältäkin osin, joten muutoksia hakulomakkeeseen tai hakutulosten esittämistapaan voi vielä tulla.

Kaiken tämän uudistamisen tavoitteena on parantaa palveluamme netissä. Siihen tähdätään, pitäkää peukkuja!

Ps. Muistithan, että voit myös tulla kysymään henkilökunnalta? Kirjaston aukioloajan ulkopuolella voit kysyä kysymyksesi Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa.

Pps. Kuinkahan moni on huomannut, että myös Googlella on tarkennettu haku?

Uudet bändit kautta maakunnan, huomio!

Tiesitkö, että voit tarjota yhtyeesi musiikkia kirjastoon?

Jyväskylän kaupunginkirjasto on myös Keski-Suomen maakuntakirjasto. Sen tehtäviin kuuluu hankkia keskisuomalaisten hengentuotteita, siis myös musiikkia, maakuntakokoelmaan. Kokoelmassa on musiikkia laidasta laitaan, tyylillisesti ja alueellisesti.

 

Jos siis sinä (bändisi/kuorosi/orkesterisi...) olet julkaissut uuden levyn, muista tarjota sitä kirjastoon! Levyt luetteloidaan kirjaston tietokantaan. Maakunta-aineisto on selattavissa netissä Keski-aluetietokannassa.

 

Mikäli haluat lähempää tuttavuutta, maakuntakokoelman levyihin voit tutustua ja niitä voit kuunnella pääkirjaston musiikkiosastolla kolmannessa kerroksessa. Sieltä löydät myös lainattavat levyt.

 

Lisätietoja saat musiikkiosastolta, p. 014 266 4115 tai kirjasto.musiikki (at) jkl.fi.

 

Maailmanlopun merkkejä

Kuten tiedätte, maailma loppuu ensi perjantaina. Tämänhän ei pitäisi tulla uutisena kenellekään, sillä ajankohta on ollut merkittynä maya-kalenteriin jo vuosisatojen ajan. Ainakin minulla asia on ollut mielessä viimeistään vuodesta 2008, kun Egotrippi julkaisi mainion albuminsa Maailmanloppua odotellessa. Korvamadoksi jääneen nimikappaleen lisäksi albumilla on useampiakin erilaisia loppuja käsitteleviä kipaleita.

On kuitenkin myös niitä, jotka suhtautuvat tulevaisuuteen luottavasti. Jonathan Goldmanin levy 2013: ecstatic sonics  "kartoittaa vuoden 2012 talvipäivänseisauksen aikoihin tapahtuvan Maya-kalenterin päättymisen jälkeistä maailmaa, johon Goldmanin mukaan voi liittyä kollektiivisen tietoisuuden kvanttihypyn mahdollisuus." (Suora lainaus levyn kuvaustiedoista.)

Myös me kirjastolaiset olemme luottavaisia elämän jatkumiseen. Jos kirjoittaa hakukenttään asiasanaksi "maailmanloppu" ja valitsee aineistolajiksi cd-levyn, saa vain yhden osuman: Anonymous 4 -yhtyeen 1000 : a mass for the end of time. Maailmanloppua ennustettiin siis tapahtuvaksi jo vuonna 1000 ja tämä levy kertoo siitä gregoriaanisen kirkkomusiikin keinoin. Jos siis maailmanlopun piti tulla silloin, mutta ei tullutkaan, niin tokkopa se tulee nytkään?

Sitä paitsi, suurella osalla lainoista on jo eräpäivä ensi vuoden puolella.