torstai 6. helmikuuta 2014

Informaatikon tunnustukset

Työpisteessäni on useampi hyllymetri CD-levyjä, jotka ovat olleet siellä jo vuosia, ilman että olen tehnyt niiden eteen oikein mitään.

Näin, nyt se tuli sanottua. Tähän tunnustukseeni sain vauhtia mainiolta Librarian Shaming -sivustolta, jossa kirjastolaiset ympäri maailmaa tunnustavat rikoksiaan. Erityisesti tuo viereinen tunnustus osui lähelle tätä minun tilannettani. Tosin nämä työpisteessäni marinoituvat levyt ovat sentään "korjauksessa", eivätkä näy verkkokirjastossa kirjaston hyllyssä olevina.

Miten tähän on päädytty? Kysymys on puutteellisesti, huonosti tai peräti väärin luetteloiduista levyistä. Useimmista levyistä puuttuvat osakohteet, eli nämä levyt saa hakutulosjoukkoon, vaikka hakee niiden sisältämien kappaleiden nimillä. Lisäksi levyyn kiinnitetyt tarrat, joita käytetään hyllytyksen ja aakkostuksen apuna, ovat kaikissa uusimisen tarpeessa.

Suuri osa näistä levyistä on poimittu hyllystä jo kuntaliitoksen yhteydessä vuonna 2009. Yhdistimme kolmen eri kirjaston tietokannat, minkä seurauksena hyllyissämme oli läjäpäin niteitä, joissa oli väärä luokkamerkintä tarrassa. Ajattelin, että poimitaan pois samalla nämä muutkin tavalla tai toisella parantelua tarvitsevat levyt. Siinä vaiheessa yliarvioin raskaasti omat resurssini. Kävi nimittäin niin, että näiden vuosien aikana on jatkuvasti riittänyt kiireellisempää ja tärkeämpää tekemistä. Nämä ovat kuitenkin etupäässä vanhoja levyjä, joilla ei suurta kysyntää ole ollut vuosiin. Korjausluetteloinnin jälkeen ne toki löytyvät paremmin tietokannastamme, mutta kovin suuria lainahittejä niistä silti tuskin tulee.

Viimein tuli kriittinen piste vastaan. On aika lopultakin tunnustaa tosiasia, että minä en näitä saa tehtyä, vaikka eläkeikääkin nostettaisiin. Niinpä lakkaan hautomasta levyjä Vaajakosken kirjastolla ja siirrämme levyt pääkirjastolle, missä niitä voi useampikin ihminen korjailla. Kovin vauhdikasta käsittelyä levyt tuskin saavat sielläkään, sillä ei niiden kiireellisyysaste mihinkään nouse. Todennäköisesti monen levyn kohtalo on myös päätyä poistoon, kun tarkemmin tarkasteltuna käy ilmi, että kokoelmissamme ei sitä levyä tarvitakaan.

Istun nyt siis aasinhattu päässäni työhuoneeni nurkassa vielä hetken aikaa pahoitellen sitä, että nämä kaikki levyt ovat olleet poissa asiakkaiden ulottuvilta niin kauan. Sitten kokoan itseni ja jatkan työntekoa sekä kuvaannollisesti että konkreettisesti tyhjältä pöydältä. Huraa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti