Mikä olisi kaikkein paras kirjastokaluste CD-levyille? Miten levyjen pitäisi olla esillä? Tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta. Uutuudet ja tänään palautetut saavat olla eri lailla esillä kuin muut levyt, enemmän tyrkyllä. Näin useimmissa kirjastoissa onkin. Mutta entäs ne varsinaiset levyhyllyt?
Monet tuntuvat pitävän levyjen selaamisesta läpsyttelemällä, tiedättehän ne varsinkin levykaupoista tutut levytelineet. Kansikuvat pääsevät hyvin esille ja kiinnostuksen herättänyt levy on helppo ottaa hypisteltäväksi. Se mikä sopii kauppaan ei kuitenkaan välttämättä sovi kirjastoon. Kirjastossa etsitään usein juuri tiettyä levyä, kun taas kaupassa ollaan enemmän selailemassa. (Vaikka onhan näitä läpsytelineitä käytössä kirjastoissakin, mutta lähinnä vain pienissä kokoelmissa.)
Minä kyllä haluaisin levykauppa-asiakkaanakin (tai musiikkiharrastajakaverin kotona) tutkia levykokoelmaa tehokkaammin. Mieluiten niin, että levyt ovat hyllyssä ja näen levyistä vain selkämykset, niskan kipeytymisen uhallakin. Myös kirjastotyöntekijän näkökulmasta hyllyyn järjestäminen on parempi vaihtoehto, ainakin jos levyt halutaan pitää aakkosissa.
Tietenkin hyvällä musiikkiosastolla laitetaan levyjä tyrkylle muutenkin, esimerkiksi järjestämällä levyjä näyttelyksi jollakin tietyllä teemalla. Levyjen ei siis ole hyvä olla vain ja ainoastaan omalla paikallaan aakkosissa. Hyllyasioissakin kompromissit ja hybridiratkaisut ovat avain onneen, uskon.
Tulkaa testaamaan, miten meidän uusi kalusteemme pärjää. Ja jos näette jossain jonkun hyvän levyhyllyidean, kertokaa siitä meille!
Ps. Minun näkemistäni levyhyllyratkaisuista radikaalein on tehty Helsingin Kirjasto 10:ssä. Siellä levykotelot on purettu ja kansipaperit ja levyt sujautettu muovitaskuihin. Näin ei tarvitse korjata harmillisen herkästi rikkoutuvia koteloita ja levyt mahtuvat pienempään tilaan. Minun tehokkuusvaatimuksiini tai estetiikan tajuuni tämä ei kyllä sovi ollenkaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti