Mitä uutta?

Internet musiikkikirjastojen uhkana on ollut jo monesti bloggauksen aiheena, ja taas mennään. Eli kuten hyvin tiedämme, internetin suomiin mahdollisuuksiin nähden kirjastolla on (ainakin) kaksi ongelmaa:

• uutuudet tulevat liian pitkällä viiveellä kirjastoon lainattaviksi
• kirjastosta lainattavaa musiikkia ei voi kuunnella verkkokirjastossa

Useimmin nimeltä mainittu uhkaaja on Spotify. Sen nopeuteen ja helppouteen kirjasto ei yksinkertaisesti voi vastata. Spotify kasvatti jälleen etumatkaansa web playerillaan, eli musiikkia voi kuunnella suoraan selaimella, eikä koneelle siis tarvitse asentaa erillistä ohjelmaa. (Spotify ei toki ole ensimmäinen tässä lajissa, esim. Rdiolla on ollut vastaava web player jo pitkään.)

Mutta, kuten sanonta kuuluu, ”jos et voi voittaa heitä, liity heihin”. Huomasitko jo tuossa oikeassa laidassa Mitä uutta? -otsikon alla olevan Spotify-soittolistan? Listan ideana on mainostaa hankinnassa olevia uutuuslevyjä yksittäisten biisien kautta. Pidä listaa silmällä (korvalla?), niin pysyt kartalla, mitä kaikkea kirjastoon on tuloillaan. Ja jos haluat tehdä lähempää tuttavuutta, esimerkiksi selailla kansilehdykkää, kannattaa tehdä varaus verkkokirjastossa.

Listan on koonnut ja sitä ylläpitää kollegani Antti Määttänen Palokan aluekirjastosta. Lista kertookin ehkä enemmän Antin musiikkimausta kuin kirjaston kokoelmapolitiikasta. Varsinkin indieen päin kallellaan olevien kannattaa tarkistaa Antin poiminnat. Jenkkaa kaipaavan kannattaa etsiä joku muu soittolista.

Ps. Soittolistan kuuntelemiseen tarvitaan Spotify-tili, luonnollisesti. 

Pps. Onhan tietysti myös Naxos!

Jollei jouluna ole uutuusjoululevyjä

Otin joulumusiikkia esille Vaajakosken kirjaston musiikkiosastolla (onhan nyt jo marraskuun puoliväli, vrt. vuosi sitten kirjoittamani postaus). Siellä ovat perinteiset klassikot ja vähän kummallisemmat versioinnit sulassa sovussa. Useampikin uusi tuttavuus on tarjolla sitten viime joulun. Kirjastoillahan on kauppoihin verrattuna pieni viive uutuuksien suhteen, joten viime vuoden joululevyt eivät välttämättä ehtineet tavoittaa kovin montaa asiakasta.

Tänä vuonna voi jännittää esimerkiksi Anne Mattilan Jouluyön hiljaisuus -levyn aikataulua. Tämän tekstin kirjoitushetkellä se on hankinnassa, joten vielä menee tovi, ennen kuin se on kirjastossa luetteloitu, tarroitettu ja lainattavana. Saati sitten Club For Fiven levy Jouluna, jota ei ole vielä edes tilattu (julkaistiin 8.11.2013): ehtiiköhän se yhdellekään asiakkaalle edes loppiaiseksi? Tiukkaa tekee, mutta pyritään hoitamaan nämä lainauskuntoon heti kun vain mahdollista.

Jos haluat tarkistaa, mitä joululevyjä kirjastoon on hankittu viimeisimmän vuoden sisällä, tee näin: verkkokirjaston laajennetussa haussa valitse aineistolajiksi cd ja uutuudet-ponnahdusvalikosta aikarajaksi "vuosi".

Sitten tulee se hankalin paikka: kirjoita asiasana-kenttään sopivaksi katsomasi sana. Siihen ei kuitenkaan käy mikä tahansa käsite missä tahansa muodossa. Tähän joululevyhakuun parhaiten sopivat asiasanat ovat "joululaulut" tai "joulumusiikki". HUOM! Ei "joululaulu" tai "joulumusiikit". Joulumusiikki-asiasanaa käytetään erityisesti instrumentaali- ja taidemusiikin kohdalla, joululaulut-sana taas antaa enemmän osumia populaariin musiikkiin. Mitä asiasanoja kirjastoissa käytetään, missä muodossa ja mitä niillä tarkoitetaan, sen voit tarkistaa asiasanastosta.

Vielä kapuloita rattaisiin: uutuuslevyillä ei välttämättä ole vielä asiasanoja. Varsinkaan vielä hankinnassa oleviin levyihin ei ole ehditty liittää asiasanoja. Jos siis haet asiasanalla, et ainakaan vielä saa Mattilaa tai Club For Fiveä hakutulokseesi. Sekavaa ja vaikeaa? Myönnetään, hieman. Jos hermo meinaa mennä ja joulumieli alkaa olla vaarassa, ota yhteyttä kirjastoon. Kyllä se tarvittava tieto jotenkin saadaan kirjaston järjestelmistä ulos ja parhaassa tapauksessa voidaan antaa lisääkin vinkkejä verkkokirjastosta hakemiseen.

Verkkokirjastovinkki

Täydennyksenä edelliseen kirjoitukseen: tässä vinkki siihen, miten yksittäiset kappaleet saa pois hakutuloksesta. Käytä asiasanaa haussa! Asiasanoja nimittäin käytetään vain emotietueiden luetteloinnissa, eikä osakohteissa ollenkaan. 

Kirjastokieltä: 

osakohde = kappale/novelli 

emotietue = albumi/nuottikokoelma/novellikokoelma 

luettelointi = teostietojen syöttö tietokantaan siten, että tiedot ovat koneellisesti haettavissa

Esimerkki: 

Haluan tarkistaa, olisiko Juice Leskisen Yölento-cd-levy jossain kirjastossa saatavana. Kirjoitan hakuun yksinkertaisesti "yölento". Hakutulokseksi saan 31 osumaa, kymmenen sivullaan, eli hakutulos venyy neljälle sivulle. Vasta toisella sivulla viimeisenä on Juicen Yölento-kappale saman nimiseltä albumilta cd-muodossa. Siitä klikkaamalla pääsen hakemaani maaliin.

Kärsimätön selaaja kun olen, turhaudun kuitenkin jo ensimmäisellä sivulla. Onneksi huomaan sivun oikeassa laidassa asiasana-otsikon alla linkkejä. Klikkaamalla jotain niistä saan hakutulosta rajattua niin, että vain ne tietueet, joilla on klikattu asiasanaketju luettelointitiedoissaan, jäävät hakutulosjoukkoon. "Popmusiikki Suomi 1980-luku" vaikuttaa sopivalta, joten klikkaan sitä. Ja tadaa: hakutulos kutistui kahteen, joista toinen on haluttu albumi ja toinen on sama, mutta vinyylinä.

Nuo linkit ovat tosiaan asiasanaketjuja. Läheskään aina ei tarpeeseen sopivaa ketjua löydy, ei vaikka klikkaisi "näytä lisää" -linkkiä. Laajennetun haun puolella on mahdollista tehdä haku käyttämällä yhtä tai useampaa asiasanaa. Jos siis kirjoitan sinne teos-riville "yölento" ja asiasana-riville "popmusiikki" ja haen, niin päädyn samaan kahteen hakutulokseen.

Joskus voi olla vaikea keksiä sopivaa asiasanaa. Joskus hakeminen kaatuu hakusanan väärään kirjoitusasuun, esimerkiksi "pop-musiikki" -asiasana antaa nollatuloksen. Joskus sopivan asiasanan keksiminen on kerta kaikkiaan mahdotonta ja haluttu tulosjoukko pitää hakea useammalla haulla, esimerkiksi jos haluan hakutulokseksi monipuolisen artistin kaikki albumit. Ylipäätään ei pitäisi olla niin, että asiakkaan pitäisi hoksata tämmöinen asia tiedonhaussa.

Onneksi ilmeisesti kohta ei enää tarvitsekaan: eilen saimme kuulla, että pystymme ehkä jo marraskuussa muuttamaan hakutuloksen näyttötapaa niin, että osakohteet eivät tule näkyviin. Miten ne osakohteet sitten näkyisivät ja missä, sitä emme vielä tiedä. Lupaavalta kuitenkin tuntuu. Siihen asti joudumme kikkailemaan asiasanojen kanssa. Se ei ole kyllä sinänsä huono asia sekään, että asiakkaat oppivat näin ehkä käyttämään monipuolisemmin verkkokirjaston hakumahdollisuuksia.

Tavoitteita riittää. Ehkä nuo linkitetyt asiasanaketjutkin olisi joskus mahdollista purkaa yksittäisiksi asiasanoiksi?

Verkkokirjasto, uhka vai mahdollisuus?

Tarkoituksenani oli kirjoittaa tämä blogikirjoitus siitä, miten meillä on nyt uusi ja hieno verkkokirjasto. Suunnitelmani meni kuitenkin uusiksi. Onhan se houkuttelevan näköinen (ainakin minun mielestäni), siinä on kiinnostavia ominaisuuksia ja olemme sinne kirjoittaneet hyviä sisältöjä (ks. Mitä lainaisin -sivu). Näillä asioilla ei kuitenkaan ole mitään arvoa, jos verkkokirjasto ei toimi.

Toimimattomuutta on ollut monenlaista. Pahimmat ongelmat alkavat olla voitettuja, eli nyt verkkokirjastoon ylipäätään pääsee. Ohjelman ei myöskään enää pitäisi antaa kummallisia virheilmoituksia lainojen uusinnan yhteydessä. Jonkin verran ohjelma edelleen tekee asioita, joita sen ei pitäisi tai ei anna tehdä asioita, joita sen pitäisi antaa tehdä. Ne johtuvat vääristä asetuksista, eivätkä siten ole varsinaisesti ohjelman toimimattomuutta. Onneksi ne ovat myös sellaisia, että kovin moni asiakas ei niihin törmää. Yhtä kaikki, korjattava nekin on.

Toisen tason toimimattomuutta on se, että asiakkaat eivät osaa toimia verkkokirjastossa ilman opastusta. Uudet systeemit vaativat aina totuttelua, mutta tietenkin käyttöliittymän pitäisi olla sellainen, että sen käyttämiseen ei tarvita kirjastoalan tutkintoa. Olemmekin jo saaneet palautetta esimerkiksi siitä, että lainojen uusintaan vievän kuvakkeen pitäisi olla selkeämmin esillä. Kiitos palautteesta, katsotaan, mitä voimme tehdä.

Kolmannen tason toimimattomuutta on tiedonhaun tulosten selaamisen vaikeus, ja tämä koskee ennen kaikkea musiikin hakemista. Tästäkin on jo ehtinyt tulla asiakaspalautetta. Osaltaan kysymys on muuttuneesta tiedonhakufilosofiasta, josta Heidi-kollega kirjoittaa toisaalla. Kuitenkaan sille filosofiselle suuntaukselle, että äänitteen kappaleet (eli kirjastokielellä osakohteet) pitää näkyä hakujoukossa, en oikein ymmärrä perustetta. Tätäkin asiaa työstämme yhdessä järjestelmätoimittajan kanssa. Toivon mukaan hakutulokseen saadaan joku tolkku tai ainakin asiakkaille hyvä ohjeistus.

Kunhan nämä perusasiat saadaan kuntoon, niin sitten minä kirjoitan blogikirjoituksen, jossa estoitta kehun inspiroivaa ja voimauttavaa verkkokirjastoamme!

Ps. Niin kuin aina, olemme kiitollisia palautteesta. Verkkokirjastoa koskevaa palautetta voit antaa täällä. Sitä ennen kannattaa kuitenkin vilkaista usein kysytyt kysymykset -sivu, jonka kautta saatat saada avun ongelmaasi nopeammin. Kommentoida voit mielellään myös tämän kirjoituksen alle.

Vinyyliä!

Kirjastojen suljettujen ovien takana tehdään töitä. Se onnistuu ilman asiakkaitakin, uskokaa pois. Tosin tärkein työkalumme, kirjastojärjestelmä, on päivityksen vuoksi syyskuun loppuun asti poissa pelistä. Onneksi on kuitenkin erinäisiä rästihommia, joihin ei tarvita kirjaston tietokantaa.

Yksi näistä on Vaajakosken aluekirjaston varastossa olevan vinyylikokoelman setviminen. Kokoelma on peruja jo 1980-luvulta, jolloin vähemmän kysyttyjä levyjä ja kaksoiskappaleita siirrettiin avohyllyistä varaston perukoille. Tämä kokoelma ei päässyt mukaan atk-hyppäykseen, niinpä näitä levyjä oli mahdollista löytää vain paperikortiston kautta. Kortistotkin hävitettiin jo vuosia sitten, mutta näistä levyistä tehtiin paperinen listaus asiakkaiden selailtavaksi.

Vuosien saatossa levyjä on kuitenkin poistettu ja listan päivitys on jäänyt väliin. Lisäksi samoja levyjä on saatavilla muualtakin ja helpommin, joten kokoelmasta oli järkevää poistaa enemmänkin levyjä. Poistin ne lp:t, joista meillä on jo toinen kappale tai cd-versio. Ei tunnu kovin isolta hommalta, mutta projekti on ollut vaiheessa jo useamman vuoden ajan, vaikka useampikin ihminen on osallistunut sen tekemiseen. Vinyylien lainaus on sen verran pientä, että tämä projekti ei ole ollut prioriteettilistan kärkipäässä.

Viimein kuitenkin ollaan maalissa: lopputuloksena on kokoelma, jossa on reilu neljäsataa populaarimusiikki-lp-levyä. Kokoelmaan mahtuu kiinnostavia harvinaisuuksia, mutta kieltämättä moni on ymmärrettävistä syistä vähän kysytty ja siksi aikanaan varastoitu. 80-luku on kukkeimmillaan niin hyvässä kuin pahassa. Lisämaustetta antavat jamaikalaiseen musiikkiin keskittyneen Trojan-levy-yhtiön levyt ja pari levyä eteläafrikkalaista pop-musiikkia.

Siis: ole hyvä, selaa listaa ja kunhan taas lokakuussa avaamme ovet, tule Vaajakoskelle lainaamaan mielenkiintoisia levyjä. Kannattaa toki ensin soittaa tai laittaa sähköpostia ja varmistaa, ettei haluamasi levy ole juuri lainassa. Lainatilanne kun ei koneelle päivity.

Ps. Arvatkaapa missä ne tästä kokoelmasta poistetut levyt ovat? Ensi viikon poistomyynnissä!

EDIT 30.7.2015: olemattoman kysynnän vuoksi ylempänä mainittu 400 levyn kokoelma siirretään pääkirjastolle jatkokäsittelyä varten. Lainaaminen ei käsittelyn aikana ole mahdollista.

Kirjastokortilla taidemusiikin runsaudensarveen

"Kirjasto menee kiinni kolmen viikon ajaksi, voi ei! Mitä hyötyä kirjastokortistani on sillä aikaa?" Testaapa tätä: Naxos Music Library -palveluun voit kirjautua kirjastokorttisi tunnuksella. Se pelkkä viivakoodin alla oleva numero-kirjainsarja riittää, muuta salasanaa ei tarvita.

NML on siis musiikin suoratoistopalvelu. Spotifyn tai Rdion haastaja NML ei ole: populaarimusiikkivalikoima varsin onneton. Taidemusiikin puolella tilanne on kuitenkin toinen, sillä Naxos on tunnettu kataloginsa laajuudesta. Saat tehdä töitä, jos yrität keksiä yleisesti tunnetun taidemusiikkiteoksen, jota Naxos ei olisi julkaissut. Lisäksi yhteistyösopimusten ja yrityskauppojen myötä Naxos on saanut käyttöönsä monen muunkin levymerkin katalogit. Esimerkiksi suomalaisen Ondinen levytykset ovat tätä kautta kuunneltavissa.

Tähän runsaudensarveen pääset käsiksi yhtä lailla kotona kuin kirjastossakin, myös mobiililaitteilla. Käyttöliittymä on kankea, se on pakko myöntää. Toisaalta NML tarjoaa paremmat hakumahdollisuudet kuin mikään muu suoratoistopalvelu, mikä tosin on ehdoton edellytys taidemusiikkia haettaessa. Joidenkin levyjen kohdalla on myös tarjolla lisätietoa teoksista sekä kansivihkoskannaukset.

Mutta pliis! Muista kirjautua ulos NML:sta! Meillä on lisenssi vain kahdeksalle yhtäaikaiselle käyttäjälle, joten toivomme, että lisenssit eivät ole tyhjäkäynnillä.

Ps. Oikea reitti Naxos Music Libraryyn on vaikea löytää hakukoneilla, koska kirjaston tarjoama ilmainen käyttö vaatii tietyn sisäänkirjautumissivun. Tämän blogin lisäksi löydät oikean linkin kirjaston nettisivuilta ja verkkokirjastosta. Jos sinulla ei ole keskisuomalaista kirjastokorttia lompakossasi, niin tsekkaa Musiikkibasaarista, tarjoaako sinun kirjastosi NML:n käyttöoikeutta.

Elävää musiikkia kirjastossa

Kirjastoissa ei kovin usein kuule elävää musiikkia. Ei tietysti ole tarkoituskaan, eihän kirjasto ole konserttisali tai rockklubi. Kirjasto on monipuolisen kulttuurin kokemispaikka ja matalan kynnyksen kulttuuritila: ei pääsymaksua, ei pukukoodia, helppo tulla ja mennä.

Lisäksi jotkut esitykset ovat niin lähellä kirjaston ydinaluetta, että niille kirjasto on luontevin paikka. Niin kuin esimerkiksi viime lauantaina Säynätsalossa: Suonna Kononen esitti Reino Rinteen teksteihin tekemiään lauluja. Kappaleiden väleissä hän kertoi Rinteen elämästä ja vaiheista kirjailijana ja hänen valtavasta panoksestaan Kuusamon koskien puolustajana. Jos tällainen esitys ei ole kirjastoilta odotettua kansansivistystyötä, niin mikä sitten on?

Mutta kuinka hyvin tapahtumat sopivat kirjastoon? Kirjastolaiset itse ovat yleensä sen kannalla, että kyllä kirjastoonkin ääntä mahtuu. Asiakaspalautteissa kuitenkin toistuu yllättävän usein toive kirjaston hiljaisuudesta. Esimerkiksi pari vuotta sitten Jyväskylän kaupunginkirjastossa tehdyssä asiakaskyselyssä kirjaston hiljaisuutta pitivät tärkeänä erityisesti nuoret. Isossa kirjastorakennuksessa on mahdollista erottaa toisistaan ääntä sietävät ja hiljaiseen työskentelyyn tarkoitetut tilat. Pienessä kirjastossa tapahtuma kyllä saattaa estää muun kirjaston käytön lähes kokonaan.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että pari alle tunnin mittaista esitystä vuodessa ei ole liikaa pienessäkään kirjastossa. Jyväskylän kaupunginkirjaston juhlavuosi on näkynyt erityisesti tavallista runsaampana ohjelmatarjontana. Kirjailijavieraat ovat tietysti se tavallisin ja toivotuin ohjelmatyyppi, mutta itse musiikkikirjastoihmisenä haluaisin pitää myös musiikkia esillä. Lisää musiikkiesityksiä on siis tulossa ja vinkkejä otetaan vastaan!