Vuoden lopussa on tapana tehdä erilaisia listoja kuluneen vuoden parhaista levyjulkaisuista. Kollegani valmisteli aiheesta aineistoesittelyä ja listoja selatessaan huomasi, että moni kriitikoiden valitsemista levyistä puuttuu kokonaan kirjaston kokoelmista. Saman huomasin minäkin jo pelkästään Keskisuomalaisen ja Helsingin Sanomien listoja tutkiessani. Olemmeko me kirjaston levyvalitsijat näin pahasti pihalla, kun noin moni hyvä levy on jäänyt tutkan ulkopuolelle, vai mitä tästä pitäisi ajatella?Hätäpäissäni keksin kaksi selitystä:
- Musiikkikriitikot ovat runsaan tietämyksensä ja hioutuneen makunsa takia eksentrikkoja, jotka haluavat brassailla nostamalla esiin levyjä, joista harva on koskaan kuullutkaan.
- Musiikkijulkaisujen määrä on räjähtänyt, samoin erilaisten tyylilajien määrä. Laatu ja mielenkiintoisuusarvo ovat määrästä huolimatta korkealla (joskin toki pohjanoteerauksiakin riittää), mutta kaikkea tätä hyvää ei vain voi kirjastoon hankkia.
Oli näissä selityksissä perää tai ei, on tässä hyvä syy miettiä hetki kirjaston kokoelmastrategiaa. Pitäisikö kirjaston olla nimenomaan se paikka, josta löytyvät nekin teokset, joita ei muualta ole saatavilla? Miksi kirjaston pitäisi painottua mainstream-menestyksiin, joita asiakkaat saavat helpommin ja nopeammin muualta?
Ideaalitilanteessa kaikki julkaistava aineisto olisi helposti saatavilla. Rajallisten resurssien maailmassa, mukaan lukien yleiset kirjastot, joudutaan tasapainottelemaan. Pakkohan meidän on tarjota asiakaskunnallemme sitä, mitä eniten lainataan. Sen lisäksi kuitenkin otamme kokoelmiimme myös pienemmän yleisön levyjä. Laadukas äänite hyvin luetteloituna löytää kyllä yleisönsä, vaikka sitten vuosien päästä, näin me muistiorganisaatioihmiset uskomme. Kuinka paljon sitten voimme satsata tähän ns. "pitkään häntään" (oletettavasti) paremmin lainaan menevien kustannuksella? Tämä taitaa jäädä ikuisuuskysymykseksi.
Minun nähdäkseni me voimme jatkaa samalla linjalla, tietenkin jatkuvasti uusia tuuli haistellen. Myös te asiakkaat voitte vaikuttaa, vaikkapa hankintaehdotuksia tekemällä. Kiitos teille tästä vuodesta ja ollaan yhteyksissä myös vuonna 2014!
Ps. Esimerkki yleisöpalautteen voimasta kokoelmastrategian suhteen: Tampereen kaupunginkirjastossa tehtiin tällainen uudistus. Olisikohan meillä kysyntää uusille vinyyleille?
Ideaalitilanteessa kaikki julkaistava aineisto olisi helposti saatavilla. Rajallisten resurssien maailmassa, mukaan lukien yleiset kirjastot, joudutaan tasapainottelemaan. Pakkohan meidän on tarjota asiakaskunnallemme sitä, mitä eniten lainataan. Sen lisäksi kuitenkin otamme kokoelmiimme myös pienemmän yleisön levyjä. Laadukas äänite hyvin luetteloituna löytää kyllä yleisönsä, vaikka sitten vuosien päästä, näin me muistiorganisaatioihmiset uskomme. Kuinka paljon sitten voimme satsata tähän ns. "pitkään häntään" (oletettavasti) paremmin lainaan menevien kustannuksella? Tämä taitaa jäädä ikuisuuskysymykseksi.
Minun nähdäkseni me voimme jatkaa samalla linjalla, tietenkin jatkuvasti uusia tuuli haistellen. Myös te asiakkaat voitte vaikuttaa, vaikkapa hankintaehdotuksia tekemällä. Kiitos teille tästä vuodesta ja ollaan yhteyksissä myös vuonna 2014!
Ps. Esimerkki yleisöpalautteen voimasta kokoelmastrategian suhteen: Tampereen kaupunginkirjastossa tehtiin tällainen uudistus. Olisikohan meillä kysyntää uusille vinyyleille?
Pps. Oma suosikkini tänä vuonna ilmestyneistä levyistä on James Blaken Overgrown, lähinnä siksi, että se on elektronisuudessaan jotain ihan muuta, kuin mitä olen tottunut kuuntelemaan. Tosin kun elektronista kuorta raaputtaa, sen alta löytyy melko perinteisiä laulaja-lauluntekijä -tyyppisiä kappaleita. Ehkä siksi tykästyin tähän: erilaisen ja tutun sopiva yhteentörmäytys.
