Vuoden parhaat levyt

Vuoden lopussa on tapana tehdä erilaisia listoja kuluneen vuoden parhaista levyjulkaisuista. Kollegani valmisteli aiheesta aineistoesittelyä ja listoja selatessaan huomasi, että moni kriitikoiden valitsemista levyistä puuttuu kokonaan kirjaston kokoelmista. Saman huomasin minäkin jo pelkästään Keskisuomalaisen ja Helsingin Sanomien listoja tutkiessani. Olemmeko me kirjaston levyvalitsijat näin pahasti pihalla, kun noin moni hyvä levy on jäänyt tutkan ulkopuolelle, vai mitä tästä pitäisi ajatella?

Hätäpäissäni keksin kaksi selitystä:

1. Musiikkikriitikot ovat runsaan tietämyksensä ja hioutuneen makunsa takia eksentrikkoja, jotka haluavat brassailla nostamalla esiin levyjä, joista harva on koskaan kuullutkaan. 
2. Musiikkijulkaisujen määrä on räjähtänyt, samoin erilaisten tyylilajien määrä. Laatu ja mielenkiintoisuusarvo ovat määrästä huolimatta korkealla (joskin toki pohjanoteerauksiakin riittää), mutta kaikkea tätä hyvää ei vain voi kirjastoon hankkia. 

Oli näissä selityksissä perää tai ei, on tässä hyvä syy miettiä hetki kirjaston kokoelmastrategiaa. Pitäisikö kirjaston olla nimenomaan se paikka, josta löytyvät nekin teokset, joita ei muualta ole saatavilla? Miksi kirjaston pitäisi painottua mainstream-menestyksiin, joita asiakkaat saavat helpommin ja nopeammin muualta?

Ideaalitilanteessa kaikki julkaistava aineisto olisi helposti saatavilla. Rajallisten resurssien maailmassa, mukaan lukien yleiset kirjastot, joudutaan tasapainottelemaan. Pakkohan meidän on tarjota asiakaskunnallemme sitä, mitä eniten lainataan. Sen lisäksi kuitenkin otamme kokoelmiimme myös pienemmän yleisön levyjä. Laadukas äänite hyvin luetteloituna löytää kyllä yleisönsä, vaikka sitten vuosien päästä, näin me muistiorganisaatioihmiset uskomme. Kuinka paljon sitten voimme satsata tähän ns. "pitkään häntään" (oletettavasti) paremmin lainaan menevien kustannuksella? Tämä taitaa jäädä ikuisuuskysymykseksi.

Minun nähdäkseni me voimme jatkaa samalla linjalla, tietenkin jatkuvasti uusia tuuli haistellen. Myös te asiakkaat voitte vaikuttaa, vaikkapa hankintaehdotuksia tekemällä. Kiitos teille tästä vuodesta ja ollaan yhteyksissä myös vuonna 2014!

Ps. Esimerkki yleisöpalautteen voimasta kokoelmastrategian suhteen: Tampereen kaupunginkirjastossa tehtiin tällainen uudistus. Olisikohan meillä kysyntää uusille vinyyleille?

Pps. Oma suosikkini tänä vuonna ilmestyneistä levyistä on James Blaken Overgrown, lähinnä siksi, että se on elektronisuudessaan jotain ihan muuta, kuin mitä olen tottunut kuuntelemaan. Tosin kun elektronista kuorta raaputtaa, sen alta löytyy melko perinteisiä laulaja-lauluntekijä -tyyppisiä kappaleita. Ehkä siksi tykästyin tähän: erilaisen ja tutun sopiva yhteentörmäytys.

Mitä uutta?

Internet musiikkikirjastojen uhkana on ollut jo monesti bloggauksen aiheena, ja taas mennään. Eli kuten hyvin tiedämme, internetin suomiin mahdollisuuksiin nähden kirjastolla on (ainakin) kaksi ongelmaa:

• uutuudet tulevat liian pitkällä viiveellä kirjastoon lainattaviksi
• kirjastosta lainattavaa musiikkia ei voi kuunnella verkkokirjastossa

Useimmin nimeltä mainittu uhkaaja on Spotify. Sen nopeuteen ja helppouteen kirjasto ei yksinkertaisesti voi vastata. Spotify kasvatti jälleen etumatkaansa web playerillaan, eli musiikkia voi kuunnella suoraan selaimella, eikä koneelle siis tarvitse asentaa erillistä ohjelmaa. (Spotify ei toki ole ensimmäinen tässä lajissa, esim. Rdiolla on ollut vastaava web player jo pitkään.)

Mutta, kuten sanonta kuuluu, ”jos et voi voittaa heitä, liity heihin”. Huomasitko jo tuossa oikeassa laidassa Mitä uutta? -otsikon alla olevan Spotify-soittolistan? Listan ideana on mainostaa hankinnassa olevia uutuuslevyjä yksittäisten biisien kautta. Pidä listaa silmällä (korvalla?), niin pysyt kartalla, mitä kaikkea kirjastoon on tuloillaan. Ja jos haluat tehdä lähempää tuttavuutta, esimerkiksi selailla kansilehdykkää, kannattaa tehdä varaus verkkokirjastossa.

Listan on koonnut ja sitä ylläpitää kollegani Antti Määttänen Palokan aluekirjastosta. Lista kertookin ehkä enemmän Antin musiikkimausta kuin kirjaston kokoelmapolitiikasta. Varsinkin indieen päin kallellaan olevien kannattaa tarkistaa Antin poiminnat. Jenkkaa kaipaavan kannattaa etsiä joku muu soittolista.

Ps. Soittolistan kuuntelemiseen tarvitaan Spotify-tili, luonnollisesti. 

Pps. Onhan tietysti myös Naxos!

Jollei jouluna ole uutuusjoululevyjä

Otin joulumusiikkia esille Vaajakosken kirjaston musiikkiosastolla (onhan nyt jo marraskuun puoliväli, vrt. vuosi sitten kirjoittamani postaus). Siellä ovat perinteiset klassikot ja vähän kummallisemmat versioinnit sulassa sovussa. Useampikin uusi tuttavuus on tarjolla sitten viime joulun. Kirjastoillahan on kauppoihin verrattuna pieni viive uutuuksien suhteen, joten viime vuoden joululevyt eivät välttämättä ehtineet tavoittaa kovin montaa asiakasta.

Tänä vuonna voi jännittää esimerkiksi Anne Mattilan Jouluyön hiljaisuus -levyn aikataulua. Tämän tekstin kirjoitushetkellä se on hankinnassa, joten vielä menee tovi, ennen kuin se on kirjastossa luetteloitu, tarroitettu ja lainattavana. Saati sitten Club For Fiven levy Jouluna, jota ei ole vielä edes tilattu (julkaistiin 8.11.2013): ehtiiköhän se yhdellekään asiakkaalle edes loppiaiseksi? Tiukkaa tekee, mutta pyritään hoitamaan nämä lainauskuntoon heti kun vain mahdollista.

Jos haluat tarkistaa, mitä joululevyjä kirjastoon on hankittu viimeisimmän vuoden sisällä, tee näin: verkkokirjaston laajennetussa haussa valitse aineistolajiksi cd ja uutuudet-ponnahdusvalikosta aikarajaksi "vuosi".

Sitten tulee se hankalin paikka: kirjoita asiasana-kenttään sopivaksi katsomasi sana. Siihen ei kuitenkaan käy mikä tahansa käsite missä tahansa muodossa. Tähän joululevyhakuun parhaiten sopivat asiasanat ovat "joululaulut" tai "joulumusiikki". HUOM! Ei "joululaulu" tai "joulumusiikit". Joulumusiikki-asiasanaa käytetään erityisesti instrumentaali- ja taidemusiikin kohdalla, joululaulut-sana taas antaa enemmän osumia populaariin musiikkiin. Mitä asiasanoja kirjastoissa käytetään, missä muodossa ja mitä niillä tarkoitetaan, sen voit tarkistaa asiasanastosta.

Vielä kapuloita rattaisiin: uutuuslevyillä ei välttämättä ole vielä asiasanoja. Varsinkaan vielä hankinnassa oleviin levyihin ei ole ehditty liittää asiasanoja. Jos siis haet asiasanalla, et ainakaan vielä saa Mattilaa tai Club For Fiveä hakutulokseesi. Sekavaa ja vaikeaa? Myönnetään, hieman. Jos hermo meinaa mennä ja joulumieli alkaa olla vaarassa, ota yhteyttä kirjastoon. Kyllä se tarvittava tieto jotenkin saadaan kirjaston järjestelmistä ulos ja parhaassa tapauksessa voidaan antaa lisääkin vinkkejä verkkokirjastosta hakemiseen.

Verkkokirjastovinkki

Täydennyksenä edelliseen kirjoitukseen: tässä vinkki siihen, miten yksittäiset kappaleet saa pois hakutuloksesta. Käytä asiasanaa haussa! Asiasanoja nimittäin käytetään vain emotietueiden luetteloinnissa, eikä osakohteissa ollenkaan. 

Kirjastokieltä: 

osakohde = kappale/novelli 

emotietue = albumi/nuottikokoelma/novellikokoelma 

luettelointi = teostietojen syöttö tietokantaan siten, että tiedot ovat koneellisesti haettavissa

Esimerkki: 

Haluan tarkistaa, olisiko Juice Leskisen Yölento-cd-levy jossain kirjastossa saatavana. Kirjoitan hakuun yksinkertaisesti "yölento". Hakutulokseksi saan 31 osumaa, kymmenen sivullaan, eli hakutulos venyy neljälle sivulle. Vasta toisella sivulla viimeisenä on Juicen Yölento-kappale saman nimiseltä albumilta cd-muodossa. Siitä klikkaamalla pääsen hakemaani maaliin.

Kärsimätön selaaja kun olen, turhaudun kuitenkin jo ensimmäisellä sivulla. Onneksi huomaan sivun oikeassa laidassa asiasana-otsikon alla linkkejä. Klikkaamalla jotain niistä saan hakutulosta rajattua niin, että vain ne tietueet, joilla on klikattu asiasanaketju luettelointitiedoissaan, jäävät hakutulosjoukkoon. "Popmusiikki Suomi 1980-luku" vaikuttaa sopivalta, joten klikkaan sitä. Ja tadaa: hakutulos kutistui kahteen, joista toinen on haluttu albumi ja toinen on sama, mutta vinyylinä.

Nuo linkit ovat tosiaan asiasanaketjuja. Läheskään aina ei tarpeeseen sopivaa ketjua löydy, ei vaikka klikkaisi "näytä lisää" -linkkiä. Laajennetun haun puolella on mahdollista tehdä haku käyttämällä yhtä tai useampaa asiasanaa. Jos siis kirjoitan sinne teos-riville "yölento" ja asiasana-riville "popmusiikki" ja haen, niin päädyn samaan kahteen hakutulokseen.

Joskus voi olla vaikea keksiä sopivaa asiasanaa. Joskus hakeminen kaatuu hakusanan väärään kirjoitusasuun, esimerkiksi "pop-musiikki" -asiasana antaa nollatuloksen. Joskus sopivan asiasanan keksiminen on kerta kaikkiaan mahdotonta ja haluttu tulosjoukko pitää hakea useammalla haulla, esimerkiksi jos haluan hakutulokseksi monipuolisen artistin kaikki albumit. Ylipäätään ei pitäisi olla niin, että asiakkaan pitäisi hoksata tämmöinen asia tiedonhaussa.

Onneksi ilmeisesti kohta ei enää tarvitsekaan: eilen saimme kuulla, että pystymme ehkä jo marraskuussa muuttamaan hakutuloksen näyttötapaa niin, että osakohteet eivät tule näkyviin. Miten ne osakohteet sitten näkyisivät ja missä, sitä emme vielä tiedä. Lupaavalta kuitenkin tuntuu. Siihen asti joudumme kikkailemaan asiasanojen kanssa. Se ei ole kyllä sinänsä huono asia sekään, että asiakkaat oppivat näin ehkä käyttämään monipuolisemmin verkkokirjaston hakumahdollisuuksia.

Tavoitteita riittää. Ehkä nuo linkitetyt asiasanaketjutkin olisi joskus mahdollista purkaa yksittäisiksi asiasanoiksi?

Verkkokirjasto, uhka vai mahdollisuus?

Tarkoituksenani oli kirjoittaa tämä blogikirjoitus siitä, miten meillä on nyt uusi ja hieno verkkokirjasto. Suunnitelmani meni kuitenkin uusiksi. Onhan se houkuttelevan näköinen (ainakin minun mielestäni), siinä on kiinnostavia ominaisuuksia ja olemme sinne kirjoittaneet hyviä sisältöjä (ks. Mitä lainaisin -sivu). Näillä asioilla ei kuitenkaan ole mitään arvoa, jos verkkokirjasto ei toimi.

Toimimattomuutta on ollut monenlaista. Pahimmat ongelmat alkavat olla voitettuja, eli nyt verkkokirjastoon ylipäätään pääsee. Ohjelman ei myöskään enää pitäisi antaa kummallisia virheilmoituksia lainojen uusinnan yhteydessä. Jonkin verran ohjelma edelleen tekee asioita, joita sen ei pitäisi tai ei anna tehdä asioita, joita sen pitäisi antaa tehdä. Ne johtuvat vääristä asetuksista, eivätkä siten ole varsinaisesti ohjelman toimimattomuutta. Onneksi ne ovat myös sellaisia, että kovin moni asiakas ei niihin törmää. Yhtä kaikki, korjattava nekin on.

Toisen tason toimimattomuutta on se, että asiakkaat eivät osaa toimia verkkokirjastossa ilman opastusta. Uudet systeemit vaativat aina totuttelua, mutta tietenkin käyttöliittymän pitäisi olla sellainen, että sen käyttämiseen ei tarvita kirjastoalan tutkintoa. Olemmekin jo saaneet palautetta esimerkiksi siitä, että lainojen uusintaan vievän kuvakkeen pitäisi olla selkeämmin esillä. Kiitos palautteesta, katsotaan, mitä voimme tehdä.

Kolmannen tason toimimattomuutta on tiedonhaun tulosten selaamisen vaikeus, ja tämä koskee ennen kaikkea musiikin hakemista. Tästäkin on jo ehtinyt tulla asiakaspalautetta. Osaltaan kysymys on muuttuneesta tiedonhakufilosofiasta, josta Heidi-kollega kirjoittaa toisaalla. Kuitenkaan sille filosofiselle suuntaukselle, että äänitteen kappaleet (eli kirjastokielellä osakohteet) pitää näkyä hakujoukossa, en oikein ymmärrä perustetta. Tätäkin asiaa työstämme yhdessä järjestelmätoimittajan kanssa. Toivon mukaan hakutulokseen saadaan joku tolkku tai ainakin asiakkaille hyvä ohjeistus.

Kunhan nämä perusasiat saadaan kuntoon, niin sitten minä kirjoitan blogikirjoituksen, jossa estoitta kehun inspiroivaa ja voimauttavaa verkkokirjastoamme!

Ps. Niin kuin aina, olemme kiitollisia palautteesta. Verkkokirjastoa koskevaa palautetta voit antaa täällä. Sitä ennen kannattaa kuitenkin vilkaista usein kysytyt kysymykset -sivu, jonka kautta saatat saada avun ongelmaasi nopeammin. Kommentoida voit mielellään myös tämän kirjoituksen alle.

Vinyyliä!

Kirjastojen suljettujen ovien takana tehdään töitä. Se onnistuu ilman asiakkaitakin, uskokaa pois. Tosin tärkein työkalumme, kirjastojärjestelmä, on päivityksen vuoksi syyskuun loppuun asti poissa pelistä. Onneksi on kuitenkin erinäisiä rästihommia, joihin ei tarvita kirjaston tietokantaa.

Yksi näistä on Vaajakosken aluekirjaston varastossa olevan vinyylikokoelman setviminen. Kokoelma on peruja jo 1980-luvulta, jolloin vähemmän kysyttyjä levyjä ja kaksoiskappaleita siirrettiin avohyllyistä varaston perukoille. Tämä kokoelma ei päässyt mukaan atk-hyppäykseen, niinpä näitä levyjä oli mahdollista löytää vain paperikortiston kautta. Kortistotkin hävitettiin jo vuosia sitten, mutta näistä levyistä tehtiin paperinen listaus asiakkaiden selailtavaksi.

Vuosien saatossa levyjä on kuitenkin poistettu ja listan päivitys on jäänyt väliin. Lisäksi samoja levyjä on saatavilla muualtakin ja helpommin, joten kokoelmasta oli järkevää poistaa enemmänkin levyjä. Poistin ne lp:t, joista meillä on jo toinen kappale tai cd-versio. Ei tunnu kovin isolta hommalta, mutta projekti on ollut vaiheessa jo useamman vuoden ajan, vaikka useampikin ihminen on osallistunut sen tekemiseen. Vinyylien lainaus on sen verran pientä, että tämä projekti ei ole ollut prioriteettilistan kärkipäässä.

Viimein kuitenkin ollaan maalissa: lopputuloksena on kokoelma, jossa on reilu neljäsataa populaarimusiikki-lp-levyä. Kokoelmaan mahtuu kiinnostavia harvinaisuuksia, mutta kieltämättä moni on ymmärrettävistä syistä vähän kysytty ja siksi aikanaan varastoitu. 80-luku on kukkeimmillaan niin hyvässä kuin pahassa. Lisämaustetta antavat jamaikalaiseen musiikkiin keskittyneen Trojan-levy-yhtiön levyt ja pari levyä eteläafrikkalaista pop-musiikkia.

Siis: ole hyvä, selaa listaa ja kunhan taas lokakuussa avaamme ovet, tule Vaajakoskelle lainaamaan mielenkiintoisia levyjä. Kannattaa toki ensin soittaa tai laittaa sähköpostia ja varmistaa, ettei haluamasi levy ole juuri lainassa. Lainatilanne kun ei koneelle päivity.

Ps. Arvatkaapa missä ne tästä kokoelmasta poistetut levyt ovat? Ensi viikon poistomyynnissä!

EDIT 30.7.2015: olemattoman kysynnän vuoksi ylempänä mainittu 400 levyn kokoelma siirretään pääkirjastolle jatkokäsittelyä varten. Lainaaminen ei käsittelyn aikana ole mahdollista.

Kirjastokortilla taidemusiikin runsaudensarveen

"Kirjasto menee kiinni kolmen viikon ajaksi, voi ei! Mitä hyötyä kirjastokortistani on sillä aikaa?" Testaapa tätä: Naxos Music Library -palveluun voit kirjautua kirjastokorttisi tunnuksella. Se pelkkä viivakoodin alla oleva numero-kirjainsarja riittää, muuta salasanaa ei tarvita.

NML on siis musiikin suoratoistopalvelu. Spotifyn tai Rdion haastaja NML ei ole: populaarimusiikkivalikoima varsin onneton. Taidemusiikin puolella tilanne on kuitenkin toinen, sillä Naxos on tunnettu kataloginsa laajuudesta. Saat tehdä töitä, jos yrität keksiä yleisesti tunnetun taidemusiikkiteoksen, jota Naxos ei olisi julkaissut. Lisäksi yhteistyösopimusten ja yrityskauppojen myötä Naxos on saanut käyttöönsä monen muunkin levymerkin katalogit. Esimerkiksi suomalaisen Ondinen levytykset ovat tätä kautta kuunneltavissa.

Tähän runsaudensarveen pääset käsiksi yhtä lailla kotona kuin kirjastossakin, myös mobiililaitteilla. Käyttöliittymä on kankea, se on pakko myöntää. Toisaalta NML tarjoaa paremmat hakumahdollisuudet kuin mikään muu suoratoistopalvelu, mikä tosin on ehdoton edellytys taidemusiikkia haettaessa. Joidenkin levyjen kohdalla on myös tarjolla lisätietoa teoksista sekä kansivihkoskannaukset.

Mutta pliis! Muista kirjautua ulos NML:sta! Meillä on lisenssi vain kahdeksalle yhtäaikaiselle käyttäjälle, joten toivomme, että lisenssit eivät ole tyhjäkäynnillä.

Ps. Oikea reitti Naxos Music Libraryyn on vaikea löytää hakukoneilla, koska kirjaston tarjoama ilmainen käyttö vaatii tietyn sisäänkirjautumissivun. Tämän blogin lisäksi löydät oikean linkin kirjaston nettisivuilta ja verkkokirjastosta. Jos sinulla ei ole keskisuomalaista kirjastokorttia lompakossasi, niin tsekkaa Musiikkibasaarista, tarjoaako sinun kirjastosi NML:n käyttöoikeutta.

Elävää musiikkia kirjastossa

Kirjastoissa ei kovin usein kuule elävää musiikkia. Ei tietysti ole tarkoituskaan, eihän kirjasto ole konserttisali tai rockklubi. Kirjasto on monipuolisen kulttuurin kokemispaikka ja matalan kynnyksen kulttuuritila: ei pääsymaksua, ei pukukoodia, helppo tulla ja mennä.

Lisäksi jotkut esitykset ovat niin lähellä kirjaston ydinaluetta, että niille kirjasto on luontevin paikka. Niin kuin esimerkiksi viime lauantaina Säynätsalossa: Suonna Kononen esitti Reino Rinteen teksteihin tekemiään lauluja. Kappaleiden väleissä hän kertoi Rinteen elämästä ja vaiheista kirjailijana ja hänen valtavasta panoksestaan Kuusamon koskien puolustajana. Jos tällainen esitys ei ole kirjastoilta odotettua kansansivistystyötä, niin mikä sitten on?

Mutta kuinka hyvin tapahtumat sopivat kirjastoon? Kirjastolaiset itse ovat yleensä sen kannalla, että kyllä kirjastoonkin ääntä mahtuu. Asiakaspalautteissa kuitenkin toistuu yllättävän usein toive kirjaston hiljaisuudesta. Esimerkiksi pari vuotta sitten Jyväskylän kaupunginkirjastossa tehdyssä asiakaskyselyssä kirjaston hiljaisuutta pitivät tärkeänä erityisesti nuoret. Isossa kirjastorakennuksessa on mahdollista erottaa toisistaan ääntä sietävät ja hiljaiseen työskentelyyn tarkoitetut tilat. Pienessä kirjastossa tapahtuma kyllä saattaa estää muun kirjaston käytön lähes kokonaan.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että pari alle tunnin mittaista esitystä vuodessa ei ole liikaa pienessäkään kirjastossa. Jyväskylän kaupunginkirjaston juhlavuosi on näkynyt erityisesti tavallista runsaampana ohjelmatarjontana. Kirjailijavieraat ovat tietysti se tavallisin ja toivotuin ohjelmatyyppi, mutta itse musiikkikirjastoihmisenä haluaisin pitää myös musiikkia esillä. Lisää musiikkiesityksiä on siis tulossa ja vinkkejä otetaan vastaan!

Kuraattori jää lomalle

Vielä sen verran Kirjastopäivistä, että yksi siellä esitetyistä mielenkiintoisista näkemyksistä oli, että musiikkikirjastojen rooli tulisi olla entistä enemmän "kuraattorimainen". Kirjastot siis laatisivat asiakkaille listoja ja levykokoelmia eri teemoista, pyynnöstä ja pyytämättä. Mielenkiintoisia esimerkkejä tällaisesta toiminnasta on jo, esimerkiksi Kirjasto 10:n Henkilökohtainen musiikkivalmentaja -palvelu. Kuopiossa taas on koostettu musiikin makupalapusseja.

Musiikkia on myös tuolla ulkona. Siksi ei riitä, että esittelemme asiakkaille kirjastomme kokoelmista löytyviä helmiä. Meidän tulee myös auttaa asiakkaitamme löytämään mielenkiintoista kuunneltavaa internetin runsaudensarvesta. Kuraattoreina me voisimme asiakkaan puolesta etsiä tietoa vaikkapa tietyn musiikinlajin parhaista levyistä, ja kertoa senkin, mistä niitä voi kuunnella, jos kyseisiä levyjä ei meidän kirjastomme kokoelmista löydy.

Jos sinulla on tämäntyyppinen tiedontarve, tule ihmeessä kysymään kirjastosta. Se, että emme ole vielä hoksanneet tällaista palvelua aktiivisesti tarjota, ei tarkoita, etteikö sellaista meiltä saisi jo nytkin. Ja jonkin ajan kuluttua varmastikin ryhdymme aktiivisemmiksi kuraattoriasioissa. Vähän jo harjoittelin, eli tässä maistiaisiksi Spotify-soittolista kotimaisia kesäbiisejä, joiden nimissä ei kuitenkaan ole sanaa kesä. Näitä voi vaikkapa musiikin informaatikko lomallaan kuunnella ja palata sitten elokuussa akkunsa ladanneena takaisin näiden kysymysten äärelle.


Ps. Kiitos Antti Impivaaralle näkemyksestä!

Terveisiä Kirjastopäiviltä!

Suomen kirjastolaisten kokoontumisajot pidetään kahden vuoden välein. Tänä vuonna nämä kinkerit järjestettiin Mikkelissä viime viikon lopulla eli 12.-14.6.2013.

En ollut ennen Kirjastopäivillä ollutkaan. Mikkeli sen sijaan on tuttu paikka, olihan se kotikaupunkini syntymästäni siihen asti, kunnes siirryin yliopistokaupunkiin. Myös Mikkelin kirjasto tuli tutuksi nuorena, varsinkin musiikkiosasto, josta lukioaikoinani kannoin vinyyliä kilokaupalla kotiin kuunneltavaksi. Musiikkiosasto sijaitsi tuolloin oheisessa kuvassa olevan käytävän päässä. Käytävää pitkin kävellessä tuli aina vähän outo, pyörryttävä fiilis. Kirjastopäivien iltajuhlan aikaan piti käydä testaamassa, vieläkö käytävä saa aikaan samanlaisen olon. Eipä juurikaan, liekö syy muuttuneessa lattiamateriaalissa: ehkä taika oli siinä entisessä kokolattiamatossa. Silti, kuten kuvasta näkyy, käytävässä on edelleen melkoisen Hohtomainen tunnelma. (Nykyään entisen musiikkiosaston ovesta mennään kirjastotoimenjohtajan huoneeseen ja musiikkiosasto on saanut väljemmät ja valoisammat tilat.)

Kirjastopäivien olennaisempi anti oli toki mielenkiintoisissa luennoissa, kollegoiden tapaamisessa ja ideoiden jakamisessa.  Keskustelujen teemana oli kirjastojen selviytyminen nykypäivän ja tulevaisuuden haasteissa, mutta haasteista huolimatta yleinen fiilis oli aika positiivinen. Meillä Suomessa on jotakuinkin paras kirjastolaitos maailmassa ja kovasti tehdään töitä, että näin olisi myös tulevaisuudessa!

Kiitokset Kirjastoseuralle, luennoitsijoille ja kaikille, joiden kanssa pääsin vaihtamaan ajatuksia. Nyt vain yritetään siirtää tämä innostuneisuus käytäntöön ja saada hyvät ideat vietyä asiakkaille saakka. Mitä kivaa teille saisi olla?

Ps. Yhdenlaisen raportin kirjastopäiviltä voi vilkaista täältä (suunnattu enemmän kollegoille kuin suurelle yleisölle).

SFS 4600

Otsikossa näkyvä standardi säätelee kirjaston työntekijän elämää enemmän kuin mikään muu sääntö. Kysymys on nimittäin aakkostusohjeesta. Me kirjastolaisethan olemme hiukan pakkomielteisiä tämän aakkostuksen kanssa. Eräällä kollegallani on maustepussitkin aakkosissa, eikä se olekaan hullumpi ajatus. Luonnollisesti minullakin on levyt ja kirjat aakkosissa, olivat jo ennen kuin keksin kirjastouralle pyrkiäkään (tämän tiedostaminen olisi kyllä pitänyt säästää minulta ammatinvalintapsykologikäynnit).

Käytännössä aakkostusohjeen hienoimpiin yksityiskohtiin pääsee tutustumaan parhaiten kirjaston levyhyllyjen luona. Tämä johtuu siitä, että levyt ovat tavallisesti bändin tai artistin nimen mukaisessa järjestyksessä. Kekseliäät taiteilijasielut varsinkin pop-rock-puolella ovat vuosien saatossa keksineet mitä erikoisempia bändien nimiä. Kirjapuolella on tässä mielessä tylsempää, koska kirjailijoiden nimissä harvemmin nähdään vastaavaa kikkailua.

Testaa, olisiko sinussa ainesta tulla kirjastoon hyllyttämään levyjä, ja aakkosta alla olevat esimerkit:

Esimerkki 1:
a) Blackmore, Ritchie
b) Blackmore's Night
c) Black Mountain








Esimerkki 2:
a) 10cc
b) 10.000 Maniacs
c) 100 hits - punk & new wave (tämä sisältää eri esittäjiä, siksi se aakkostetaan levyn nimen mukaan)

Vastaukset:

1: c, a, b

Perustelu: tyhjä merkki (Black_Mountain) aakkostetaan ennen kirjaimia.

2: a, c, b 

Perustelu: numeroalkuiset aakkostetaan lukuina.

 
Ja vielä bonustehtävä teille friikeille, jotka olette lukeneet tänne asti: kumpi tulee aakkosissa ensin?
a) @tak
b) Attaignant Consort

Tämä esimerkki on siinä mielessä hypoteettinen, että harvassa kirjastossa järjestetään ns. taidemusiikki ja populaarimusiikki samoihin aakkosiin. Jos näin kuitenkin tehtäisiin, niin @takin levy tulisi ensin, koska ei-kirjain-merkit tulevat ennen kirjaimia. @-merkkiä ei siis "lueta auki". Merkkien keskinäinen järjestys taas määräytyy Unicode-koodiarvojen mukaan, luonnollisesti.

Nyt kun nämä opit ovat hallussasi, voit tulla kirjastoon kurkistamaan, onko henkilökuntamme osannut järjestää levyt standardin mukaisesti. Vai – kauhistus – onko järjestyksestä kenties poikettu ja levyjä laitettu jotenkin epäloogisesti mutta houkuttelevasti esille?

Mitäs mielenkiintoista nyt on tilattu?

Yksi tämän työn parhaita puolia on se, että saa ostella mielenkiintoisia levyjä, eikä se ole omasta lompakosta pois, vaan pikemmin päinvastoin. Eilen laitoin taas tilaukseen ison nipun musiikkia ja siellä on muutama levy, jotka aion ottaa tarkempaan syyniin, kunhan saapuvat.

Eniten innostuin Joe Driscollin ja Sekou Kouyaten yhteislevystä. En uskonut pelkästään Mikko Saarelan kehuja vaan kuuntelin YouTubesta aika monta näytettä ja vakuutuin. Driscollin puhelaulussa on varsin paljon laulua, mikä sopii minulle, jolle räppäys ei ole oikein koskaan uponnut. Driscollin ja Kouyaten osuudet ovat mukavasti tasapainossa: kappaleesta riippuen toisella saattaa olla isompi rooli, mutta useimmissa kappaleissa rap ja länsiafrikkalainen musiikkiperinne (mm. wah-wahilla sovellettuna) sekoittuvat mukavasti ja lopputulos on luonteva ja todella svengaava.

Ihan vain oman maun mukaan en tietenkään voi levyjä hankkia. Asiakkaidemme onneksi musiikkiaineistoa Jyväskylän kaupunginkirjastoon valitsee moni muukin minun lisäkseni. Yleisen kirjaston tärkeimpiin periaatteisiin kuuluu monipuolisuus. Emme ehkä voi tarjota kaikille kaikkea, mutta ainakin jokaiselle jotain. Jos sinusta tuntuu, että kokoelmassamme on vakavia puutteita, ota ihmeessä yhteyttä, niin katsomme, mitä voimme tehdä.

Kuitenkin, ennen kuin teet uutuuslevystä hankintaehdotuksen, kannattaa muistaa, että tämän kokoiseen kirjastoon hankitaan ilman muuta ne ilmeisimmät. Juuri tilaamassani nipussa on uudet levyt mm. Elokuulta, Krista Siegfridsilta ja Agnetha Fältskogilta. Snoop Doggin Snoop Lion -nimellä julkaistu reggae-levy on myös tulossa sekä Voice of Finlandin 2013-kauden niputtava kokoelma.

Ps. Tiesithän, että kun levy on tilattu, se löytyy tietokannastamme ja on varattavissa? Varatut pyritään hoitamaan mahdollisimman nopeasti lainauskuntoon.

Mistä löydän hyvää lastenmusiikkia?

No kirjastosta tietysti. Yritämme tehdä löytämisen vielä helpommaksi luetteloimalla ja asiasanoittamalla lastenmusiikkilevyt samalla pieteetillä kuin kaikki muukin musiikki.

Mutta mikä sitten on hyvää lastenmusiikkia? Lastenmusiikkilevyarvosteluissa, kehuvissa sellaisissa, toistuu usein ajatus, että "aikuinenkin sietää tätä kuunnella". Tämän ajatuksen kääntöpuolena on olettamus, että tavallisesti lastenmusiikki on aikuisen korvaan sietämätöntä. Jos lapsesi kuuntelema musiikki ei sinua miellytä, kannattaisiko tarjota hänelle jotain muuta? Ei kenenkään ole pakko kuunnella huonoa musiikkia, ei varsinkaan pienten lasten vanhempien.

Kaikki kunnia Ipanapalle hyvin tehdyistä laatulevyistä ja lasten musiikin arvostuksen nostamisesta. Mutta minun mielestäni hyvää lastenmusiikkia on tehty Ipanapaa ennenkin, enkä puhu nyt vain historiallisista suuruuksista, kuten Love Records -klassikoista tai Pikku-Marjan eläinlauluista. Otetaanpa pari esimerkkiä:

Seppo Sillanpää teki 1990-luvun alussa kaksi lastenlevyä: Siljakudaa ja Äkkiä pakoon. Musiikillisesti levyjen kappaleet ovat ehtaa kansanmusiikkia, mutta samalla ne ovat tarttuvia, helposti mukana laulettavia ja kaikin puolin mallikelpoisia lastenlauluja. Laulajina ovat Sillanpään tyttäret Selina ja Jemina, jotka suoriutuvat tehtävistään ikäänsä nähden huomiota herättävän sävelpuhtaasti ja muutenkin mainiosti.

Urpo ja Turpo ovat tuttuja kirjoista ja videoista, mutta oletko kuullut heidän laulujaan? Jos olet joskus ollut muskarissa, niin varmasti olet. Laulujen säveltäjä Soili Perkiö on musiikkikasvatuksen suuria nimiä Suomessa. Hannele Huovin sanoittamissa lauluissa ollaan peruskysymysten äärellä: Kuka se on? tai Miltä maailma maistuu? Välillä ollaan hyvinkin hempeitä ja toisaalla taas ollaan ylväitä ritareita tai hurjia merirosvoja.

Ja vielä yksi kirjallisen karhun soundtrack: Uppo-Nalle -kirjasarjan ensimmäisen kirjan runoista on tehty riemastuttava jazz-levy. Yhtyeen nimi on Lyra All Stars ja se pitää sisällään hengästyttävän nimekkään muusikkokaartin: mukana muun muassa Johanna Iivanainen, Marzi Nyman, Erja Lyytinen ja Pekka Kuusisto. Big band -tuuttausta, ska-rytmiä ja herkempää maalailua ja kaikki Elina Karjalaisen nerokkaan pöhköillä sanoilla!

Suomalainen lastenmusiikki on siis ansainnut viime vuosina kohonneen arvostuksensa. Siihen nähden nykyinen radiohiljaisuus tuntuu huutavalta vääryydeltä: radiosoitto lisäisi tietoisuutta hyvistä uusista ja vanhoista levyistä. Tämän vääryyden korjausta odotellessa tervetuloa kirjastoon lastenmusiikkihyllyille!

Ps. Tiesittekö, mikä on EMI Finlandin historian myydyin ja kautta aikojen 7. myydyin albumi Suomessa? Tämä on mielestäni aika synkkä luku suomalaisen lastenmusiikin historiassa, mutta ei tosiasioita auta kieltää, ja luonnollisesti tämänkin levyn saat kirjastosta.

Soolopartituurin eläkkeelle siirtyminen

"Aikasi on koittanut, Schwarze Rosen! Et enää täytä niitä kriteerejä, joita me kirjaston aineistolta vaadimme."

Minun mielestäni oheisen kuvan nuotin olisi voinut poistaa jo silloin, kun nuottia hiki päässä teipannut ja muovittanut kirjaston työntekijä oli saanut urakkansa päätökseen ja nähnyt, että ei siitä kovin hyvä tullut.

Ehkä silloin tämä teos koettiin niin tärkeäksi tai vastaavaa nuottia ei ollut helposti saatavilla. Aika on kuitenkin muuttunut: tämän biisi löytyy kyllä kirjastostamme jatkossakin, joskaan ei täsmälleen samana sovituksena. Ja jos juuri tätä Palmgrenin sovitusta kaivataan, niin kyllä sekin kaivetaan jostakin esiin, esimerkiksi kaukolainana jostain muusta kirjastosta.

Kirjastoissa aineiston poistamiseen suhtaudutaan vakavasti. Tehtävämme kun on tarjota asiakkaillemme myös teoksia, joita ei enää kaupasta saa. Mutta meidän on pakko tehdä poistoja, koska muutenhan hyllymme täyttyisivät liiaksi. Jos uutta tulee sisään, jostain pitää myös luopua.

Poistokriteereinä pidetään esimerkiksi huonoa kuntoa kuten oheisessa yksilössä tai (varsinkin tietokirjoissa) vanhentuneisuutta. Huonokuntoiset ja vanhentuneet teokset kirjastosalin avohyllyissä antavat asiakkaalle kirjastosta melko nuhjuisen mielikuvan ja sitähän me emme halua. Myös kysyntään nähden liiat kappalemäärät samasta teoksesta päätyvät poistomyyntiin.

Säilyttämisen tarvetta on vähentänyt myös valtakunnallisen kirjastoverkon hyödyntäminen: netistä näemme helposti, onko kaivattua teosta jossakin muussa kirjastossa Suomessa. Kaukolaina saapuu postin välittämänä parissa päivässä. Varastokirjasto palvelee Suomen kirjastoja sujuvasti ja vastavuoroisesti lähetämme sinne meiltä poistetut riittävän hyväkuntoiset kirjat, jotka heidän kokoelmastaan puuttuvat. Tosin musiikkiaineiston osalta tyydyttävä ratkaisu valtakunnallisen varastoinnin osalta vielä puuttuu, mutta pääkaupunkiseudun musiikkivarasto vastaa jo aika moneen toiveeseen.


"Kiitos siis palveluksistasi SR, toivotamme hyviä eläkepäiviä! Ellei poistomyynnissä natsaa, elämäsi jatkuu kuitenkin energiajakeena ja sitä kautta kaukolämpönä."

Ps. Jos lainaamasi nuottikirjan sivut repeilevät, kerro siitä palautuksen yhteydessä, kiitos! Jättäkää korjauspuuhat meille, sillä meillä on tarvittavat välineet ja tietotaito. 

Musiikkibasaari

Kuten valveutuneimmat tämän blogin lukijat jo tietävätkin, Musiikkibasaari on palvellut  musiikkitiedonnälkäisiä nettisurffaajia jo kuukauden päivät. Musiikkibasaarin idea on kerätä yhteen nippuun musiikkikirjastotietoa ja -palveluita, jotta ne olisivat mahdollisimman helposti löydettävissä ja käytettävissä.

Sivuston keskellä on linkki valtakunnalliseen Kysy musiikista -palveluun, joka taas on osa Kysy kirjastonhoitajalta -palvelua. Jos Googlelta saamasi vastaus ei tyydytä, kannattaa kokeilla tätä keinoa. Kysyttyjä kysymyksiä ja saatuja vastauksia voi selailla ja todeta, että aika kummallisiinkin ongelmiin on kirjastolaisilta löytynyt apu.

Tarkoitus on tietysti myös ylpeänä esitellä musiikkikirjastotyön hedelmiä. Vuosien varrella on yksittäisissä kirjastoissa ympäri Suomea kertynyt ns. sukanvarteen yhtä ja toista, jotka nyt saavat Musiikkibasaarista hyvän kodin ja toivottavasti lisää näkyvyyttä. Musiikkia aiheesta -tietokanta ansaitsee erityismaininnan: mistä muualta voit hakea sävellyksiä aiheen mukaan tällä tarkkuudella?

Musiikkibasaarissa esitellään myös näitä musiikkikirjastoblogeja. Musiikista bloggaaminen tai muun musiikkiaiheisen nettipalvelun tuottaminen on sikäli harkittavaa, että netissä on jo tarjolla ylen hyviä palveluja.
Kirjastojen rahkeilla ei niiden kanssa auta ryhtyä kilpasille. Siksi onkin mielekkäämpää tehdä yhteistyötä: esimerkiksi Kirjastojukeboksi yhdistää pääkaupunkiseudun kirjastojen musiikkiuutuusvalikoiman ja Spotifyn. Ja onhan yksi kirjastolaitoksen nykytehtävistä opastaa ihmisiä internet-viidakossa. Siksi Musiikkibasaarissa on tiivis, mutta kattava ja järkevästi järjestetty luettelo hyväksi havaituista musiikkipalveluista.

Minun on helppo kehua Musiikkibasaaria, koska se on mielestäni oikeasti hyvä sivustokokonaisuus. (En ole ollut Musiikkibasaaria suunnittelemassa ja tekemässä, joten en sorru itsekehuun. Ansiokkaat syylliset löydät täältä.)  Oletko eri mieltä? Kommentoi tähän tai anna palautetta suoraan Musiikkibasaarin tekijöille.